Kaasupallona luoksesi pompin

Savuttomuus: Neljäs savuton päivä alkaa! Hyvä fiilis, vaikka viime yö oli levoton ja heräilin siihen, että kirjaimellisesti valun hikeä ja olo oli tuskainen. Neljän päivän aikana on ollut huomattavissa seuraavaa: verenkierto on parantunut. Sormet ja varpaat eivät ole enää niin kylmät kuin ennen ja hampaat ovat valkoisemmat (eivät erityisen kellertävät ole kyllä koskaan olleet, mutta näyttää silti jotenkin raikkaammilta), ruoka maistuu paremmalta. Vatsa on ollut kuin kaasupallo ja ei tunnu toimivan normaalisti. Nestettä on kerääntynyt kehoon ja olen ihan turvoksissa. Seuraillaan tilannetta. Ostin eilen vihreää teetä, josko se auttaisi elimistön puhdistumisessa ja nesteiden poistumisessa. Savuttomuus tuntuu hyvältä, vaikka olo on tosi tukkoinen ja raskas. Otan kaikki negatiiviset asiat kehon puhdistumisen kannalta ja yritän nauttia niistäkin, mutta tää kaasuuntuminen sais jo loppua.



Punnitus: En punnitse tänään itseäni, koska tunnen kropastani, että olen edelleen ihan nesteissä ja eilen vaaka näytti painon nousseen sen +2kg yössä, joten en viitsi masentaa itseäni heti aamusta, varmasti on ainakin tuon saman.

Lihasjumeista: Eilen ehtoolla jouduin ottamaan sirdaludin, koska olen kärsinyt jo viikon jämähtäneestä selästä. Etenkin vasen puoli on aivan jumissa ja hengittäminen on kireyden vuoksi ärsyttävän kivuliasta, etenkin kun haluaisi hengittää oikein syvään jää hengitys vajaaksi. Erikoista, että edes sirdalud ei laukaissut jumia venyttelyistä puhumattakaan.

Liikunta: reipas kävelylenkki 4km

Kuuraa

Nämä kaunistukset olivat aamulla ilmestyneet keittiöni ikkunaan, joten pitihän nekin ikuistaa.

Ihanaa ja reipasta ja vähemmän sähikäistä tätä päivää kaikille kera kuurankukkasin.

Lamppuja lamppuja

Ensiksi se vanha... joka oli kyllä nätti, mutta viallinen.

Ja toisena kuvaan pääsi veetutusta ja epämääräisiä tunteita ja vielä epämääräisempää ei-aikuismaista käytöstä kokoamisen aikana aiheuttanut The Lamppu...

V!

Uusi lamppu: Eilen ei ollut ollenkaan Jihuu-fiilis, mutta mä selvisin siitä. V-käyrät oli eilisen aamu- ja iltapäivän kaakossa. Kävin aamupäivällä vaihtamassa keittiöön tulevan lampun toiseen. Uusi lamppu piti koota itse osasista. Katsoin jo kaupassa lamppua epäröiden, että noinkohan vaan mun hermoni kestää kasata se. Askarrellessa paskarrellessa meni kieltämättä hermot ja kymmenet herneet nenään, välillä viskoin osasia pitkin keittiötä ja kylvin siinä sivussa paljon ainakin v***u sanaa, onneksi lapset eivät olleet kotona :P Lamppu tuli kuitenkin kottuua ja sain sen kattoon killumaan, nyt en tosin enää tiedä tykkäänkö siitä vai en.  Onhan se jees.. ja pojan mielestä parempi kuin aiempi, mutta se työ ja se vitutus... aaaaargh... eikä tällä hermojen menetyksellä ole varmaan mitään sen kanssa tekemistä, että rimpuilen eroon nikotiinista. Enivei, kolmas taistojen päivä alkakoon. Sinänsä huvittaa koko episodi ja kertaakaan ei tehnyt mieli tupakkia, mutta ilmeisesti vuosia myrkytetty kehoni oli erimieltä.

Savuttomuudesta: Väliin huomaan, että ajatukseni sanovat, että voit sä mennä ostaan askin, poltat ihan yhden vaan, yhden ei enempää. Havahdun ajatukseen ja totean, että en varmana mene ja osta tupakkia. Melko karmivaa havahtua ajatuksiin, jotka eivät ole ns. "tiedostettuja". Olen päättänyt pätkiä röökin omin avuin ilman apukeinoja ja Nikotiinin ollessa kuitenkin se itse piru, en halua käyttää korvikkeena nikotiinituotteita. Ihan älyttömän säälittävää huomata itsestään kuinka riippuvainen sitä tuosta aineesta on ja kuinka vaikea siitä on päästä irti. Miksi koskaan ikinä olen edes aloittanut polttamaan, miksi minun teiniaivoni silloin vuosia sitten ei voinut sanoa, että idiootti kun vetäsin ekat hönkäykset tupakista, tai ennen imaisua, että mieti kaksi kertaa. Ajassa ei voi palata takaisin, ja nyt kolmas savuton päivä on alkamassa. Nautin tästä hetkestä ja kehaisen itseäni hienosta suorituksesta, jihuu :D

Liikunta: Ei liikuntaa eilen, jos kaupoissa ravaamista ei lasketa. Tänään on upea auringonpaiste, mutta taitaa olla hiihdolle vähän turhan paljon pakkasta? Reipas lenkki ainkain luvassa.

Punnitus: vaaka näyttää +2kg!!!!!!!!!!! Ei apua... mä en jaksa edes analysoida enää moista. Aineenvaihdunta on pyllystä, siivistä ei voi tulla noin paljoo, koska muuten syönyt kevyesti ja järkevästi. Menkat osasyyllisenä? Olen myös kuullut, että ihminen lihoo lopetettuaan tupakin, mutta eikö kilo per päivä ole vähän liikaa???? Minusta ainakin. Tekisi mieleni sanoa, ja sanonkin: Perkele!

Jotain uutta piristykseksi

Ostin keittiöön uuden lampun ja piti kuva postata siitä myös tänne, mutta akku simahti heti kuvan oton jälkeen (postailen kuvan huomenissa). Lamppu kotiutui Kodin ykkösistä ja kotona vasta huomasin sen viat.. mur, lamppu on kuitenkin kaunis ja pääsi päiväksi hoitamaan virkaansa keittiöön. Huomenna pitää viedä lamppu takaisin ja katsoa löytyisikö jotain vastaavaa tilalle, koska ostamani oli viimeinen kappale. Just my luck.

Kesältä kuitenkin yksi otos...

Kirjaan itselleni tähän muistiin muutamia ajatuksia savuttomuuden plussista, jos meinaa todellisuus joskus sumeta:

-Keho puhdistuu myrkyistä
- hengitys raikastuu
- keho raikastuu
- iho kirkastuu
- lapset ilahtuu
- sosiaalinen paine poistuu
- suuta ei kuiva enää
- jaksaa paremmin
- voi paremmin
- rahaa säästyy
- levottomuus vähenee (tupakoitsijoilla on päivällä oma rytminsä, jolloin on "päästävä" tupakille. Jos näin ei käy, alkaa ajatukset vääjäämättä pyöriä tupakan ympärillä, joka taas tekee levottoman olon. Säälittävää, tiedän.)
- aikaa jää muuhun

Lisäilen ajatuksia fiiliksen mukaan, mutta näillä aatoksilla lähdetään liikenteeseen.

Ai niin! Kirja-alet on parhautta, tällaiset tarttui matkaan:

- Häivähdys punaista - Erkki Tuomioja
- Kesytä kiire! - Anja Kulovesi
- iloa&intohimioa - Eva Sanner
- Pysähdy - olet jo perillä - Tommy Hellsten
- Sano että haluat - Pirjo Hassinen
- Humiseva harju - Emily Brontë

Luettavaa hetkeksi aikaa :)

Hiihtokamu pääsee kohta töistä, joten nyt venyttelemään lihaksisto tulevaa koitosta varten. Ps. Kuutamohiihto on tosi jees (testattu), mutta pimeä ja lumisade (testattu aiemmin ja on myös tämän päivän sää) ei ole ollenkaan hyvä yhdistelmä. Päätettiin kuitenkin lähteä arpomaan järvelle missä ne ladut menivätkään, sykemittari messiin, kalorit palamaan ja keuhkot tuulettuun!

Muoks: Hiihto vaihtui reippaaseen kävelylenkkiin (4 km) polarin mukaan kaloreita paloi 798! Mielestäni aika paljon. :)

Ladulle mars

Heräsin melko myöhään, ja nyt tulee jo kiire. Sähkömies on tulossa tunnin päästä laittelemaan vinksallaan olevat sähköasiat kuntoon. Sitä ennen pitäisi ehtiä kipaisemaan kaupassa ja hakea ainakin kahvia ja jotakin tarjottavaa (ystävälleni ja sähkärille, mutta itseni jätän laskuista). Tänään aloitin tai lopetin ehkä kolmannen kerran elämässäni tupakan polton. Nyt tuntuu olevan palikat hyvin kasassa sen asian suhteen ja odotan innolla minkälaisia vaikutuksia lopettamisella on liikunnan suhteen. Jei.. olen innoissani.

Liikunta: hiihtolenkki luvassa ehtoolla
Punnitus: lähtötilanteessa (ne eiliset siivet, siivet ja pari olutta :P) mutta en stressaa, sanoin eilen lopettavani myös kaikenlaisen tissuttelun, eilinen oli jäähyväiset kaikelle vanhalle ja nyt pienin askelin kohti uusia terveellisempiä seikkailuja.

Nautitaan elämästä!

Kootut ajatukset

- Apua, tänään tie vie siipiravintolaan. Perunat jää suosiolla tilaamatta, mutta siipiin ajattelin sortua.

- Eilen sain ihanat pinkillä ja glitterillä koristellut kynnet, tykkään <3 Think Pink -kampanja pysyy täten hyvin mielessä ;) Sitten päätin otattaa myös ripset. Hmm, tämä ei ollut ihan niin hyvä veto. Ripsistä tuli toivottua pidemmät ja luvassa on harakanvarpaita muistuttava look, nice. Harakanvarpaat roks 4 weeks from now on.

- Mun koiralla on juoksut ja luonne muuttuu sangen ärsyttäväksi. Olen miettinyt, että auttaisikohan koiran leikkaus luonteen tasapainottamiseksi. Mikäli joku eksyy lukemaan, otetaan kokemuksia ilolla vastaan. :)

Punnitus: -400g lähtötilanteesta.

Think Pink!

Eilen oli aivan huippu fiilis ja huippu päivä muutenkin, vaikka en tehnyt mitään erityistä. Kirsikkana kermakakun päällä oli ystäväni, joka tuli ehtoolla kylään. Nautin edelleen eilisestä fiiliksestä ja siitä kuinka ihania possunpunaiset ajatukset voivat ollakaan. Päätin jatkaa Think Pink -linjalla tänäänkin. Totesin eilen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, vaikka kuinka raastavassa elämäntilanteessa eläisin. On asioita joihin en voi vaikuttaa, mutta elämäntilanteen raastavuus on tehnyt sen, että ajatuksiini on luikerrellut välillä mörköjä. Tankkaan itselleni, että ajatukset ovat vain ajatuksia ja minulla on kaksi vaihtoehtoa joko lähteä mörön matkaan synkistelemään tai laittaa vaaleanpunaiset kakkulat päälle ja ajatella kivoja asioita. Faktat eivät kummallakaan tavalla katoa elämästäni mihinkään, mutta omaan olooni ja mielialaani voin ja pyrin vaikuttamaan.

Nyt lähdettävä valmistautumaan, että en myöhästy ystävän kanssa sovituista treffeistä. Tänään iltapäivästä on myös kynsihuolto, josko Think Pink -kampanjan kunniaksi koristeluttaisi kyntensä teemavärillä.

Think Pink! <3

ps. olo sangen turpea ja vaaka näyttää sen mukaisesti.

Punnitus: +300g

Liikunta: -

Latua!

Suksieni voitelut eivät ole nollakeleille. Harmittaa ihan kypällä, että en pääse tänään hiihtämään. Sääennusteen mukaan huomenna ei ole myöskään ladulle menemistä, mutta keskiviikko on toivoa täynnä. Mikäli ennuste pitää paikkansa, voisin tehdä normilenkkini kahteen kertaan. Jippii, sitä ihmettä odotellessa.

Ystäväni totesi huvittuneena kun oli lukenut halvoista tai jopa ilmaisista liikuntaharrastuksista. Otetaan nyt esimerkiksi hiihto. Ostin sukset (+oheis härpäkkeet) ja villinä visionäärinä lasketteluunkin käyvän Peakin asun. Loppulasku oli melko mahtava, vaikka aletuotteita olikin. Hiihtoa kehuttiin ilmaiseksi harrastukseksi, mutta kyllä siihen pitää alkuunsa useampi saturainen uhrata ennen kuin ladulle pääsee. Mikäli mielii lajista harrastuksen kannattaa välineisiin satsata hieman enemmän. En sinänsä pidä vääränä ostoksena Peakin asua, mutta se päällä sivakoidessa tulee hiki! Nyt ymmärrän miksi hiihtoa varten on omat hyvin kevyet kuoriasunsa. Alle tekninen alusasu, sitten fleece ja kuoriasu. Kaupassa kuoriasuja hiplatessani mietin ainoastaan pakkaskelejä ja sitä kuinka jäätyisin pystyyn ko. asussa, koska olen muutenkin melkoinen vilukissa. Lisäksi ajattelin, että haluan lähteä myös laskettelemaan ja minulla ei ole siihen sopivaa varustusta valmiina - sain älynväläyksen, että ostan yhden asun, joka mielestäni sopii molempiin lajeihin. Voi, olen lähestulkoon nero! Miksi muka talviliikuntaa varten tarvitsee olla kaksi eri asua, yhdellä pärjää kyllä! Urheiluliikkeet ovat vain keksineet tavan rahastaa kuluttajia, niinpä niin, näinhän se menee. Hahhaa, totuus paljastui ensimmäisten kilometrien jälkeen, että ei se taida sittenkään olla rahastusta, ainoastaan järkevää, että joka laji vaatii omat asunsa. Se siitä neroudesta. Eihän sitä pullaakaan pakoputkella leivota.

Palatakseni kiertoteiltä kuoriasuun, joka olisi siis sangen järkevä asuvalinta, mutta ehei, tämä neiti sivakoi ponnari märkänä tönkössä lasketteluasussaan. Ja koska olen nainen, ostin tietenkin laihtumista silmällä pitäen todella naftin asun, joka tekee menosta vielä asteen haastavampaa. Järkevää, eikö totta? Sitä minäkin. ;)


Punnitus: Ei muutosta eiliseen. +-0

Pahempi toistaan

Käytän monissa asioissa maalaisjärkeä, mutta nykyään ei voi välttyä silmille hyppivistä tutkimuksista, joita lehdet, netti ja uutiset pursuavat. Yleensä sivuutan moiset löpinät ja mietin asioita järjellä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein tänään valinnan punaisen lihan ja kanan välillä kaupassa. Aamulehdessä julkaistiin tänään artikkeli, joka pohjautui uuteen ruotsalaistutkimukseen runsaasti punaista lihaa syövien naisten kohonneesta riskistä saada aivoveritulppa. Artikkelissa todetaan, että mikäli syö vähintään 102 grammaa punaista lihaa päivässä riski sairastua aivohalvaukseen on 42 prosenttia suurempi kuin niiden naisten, joiden päivittäinen liha-annos jää alle 25 gramman.

Olin suunnitellut tekeväni tänään hyvän paistin kera kasvisten. Uskomatonta, mutta totta. Artikkelin pelästyttämänä menin ja ostin kanaa! Meninkö liian halpaan? Sen verran olen seurannut kaiken maailman uhkakuvien kylvämistä kansaan, mutta olen aina suhtautunut niihin järkevästi, kohtuus kaikessa, mutta 102 grammaa.. eihän siitä tule kuin vihaiseksi.

Viikko sitten viisastutin itseäni Aspartaamin vaaroista (http://www.aitoterveys.fi/ "sana on vapaa" osiosta löytyy), siinäpä vasta myrkkyjen myrkky, mutta siitä ei tässä postauksessa sen enempää. Mitä tässä maailmassa voi enää laittaa kitusiinsa - miettii hän. Jos ei oikeasti sairastu, niin vähintään tulee luulosairaaksi.

Carpe diem

Olihan se tiedossa

Tänään punnitsin itseni ja täytyy todeta, että -1,8kg on edelleen poissa, jos lähtötilannetta katsoo. Tähän kohtaan tekisi mieleni sanoa muutama voimasana, mutta päädyin sadattelemaan vain mielessäni. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, tosin olihan se tiedossa, että en minä ainakaan laihtunut ole.
Nyt merkitsen painon muistiin ja lähdetään nollasta liikkeelle. Ei mene puurot ja vellit sekaisin.

Hukassa

Kylläpä aika on rientänyt! Tässä ajassa vosi kuvitella, että minulla olisi paljon hyviä uutisia kerrottavana, ainakin mitä painon pudottamiseen tulee, vaan eipä ole. Pimeys, kylmyys ja vetämättömyys sai leukani mässyttämään käsieni tarjoamia herkkuja, aivojen ilmeisesti rekisteröimättä käsien tihutöitä. Jouluna heräsin kauheaan todellisuuteen paisuneista mitoistani.. olin tosi pitkään kipeänä ja salit jäi viikoiksi tauolle ja vielä päälle viikoiksi, kun en vaan kertakaikkiaan saanut revittyä itseäni liikkeelle. "Masennuin" sairastumisen jälkeen ensimmäiseen pumppiin, tai lähinnä miltä se tuntui. Tuntui, että olen lähtöviivalla. Kaikki siihen asti saavutettu työ tuntui valuvan hukkaan, miten niin jouduin puolittamaan painoni, miten niin en meinannut jaksaa mitään sarjaa kunnolla loppuun, miten niin hapotin jo ensimmäisen vartin jälkeen. Taidan olla äärilaitojen ihminen, joko tehdään täysillä tai ei tehdä ollenkaan.. homma meni siis kirjaimellisesti LÄSKIKSI - ei tehty sitten ollenkaan. Mutta kuten sanoin, periksi en anna ja aamulla on ensimmäinen punnitus sitten viimepostauksen, eli siitä taitaa olla jokunen kuukausi aikaa. Mielenkiinnolla odotan.

Sen verran kuitenkin liikuntasuorituksista, että hankin sukset ja jopa 5 kertaa niitä ulkoiluttanutkin kahden viikon aikana. Hyvä minä!