Tänään unohdin totaalisesti punnituksen, elän luultavasti agendaa päivän jäljessä kun en ollut eilen töissä. No huomenna aamulla pinkaisen ekaks punnitukseen. Loma meni muuten ihan jees, syötyä tuli terveellisesti - ainoa pitkä miinus tulee muutamista oluista ja parista lasillisesta viiniä. Mutta onko se sittenkään miinusta? Olen luvannut itselleni olla armollinen ja satunnaisesti annan mieliteoilleni vallan ja nautin pitkään ja hartaasti silloin kun siihen on lupa. Lomalla annan itselleni luvan relata ja nauttia, mutta kohtuudella, ei parane vetää kummastakaan päästä liian överiksi! Loman jälkeistä morkkista ei siis ole ja tänään maistui pumppi mahtavalta. Tulin löytäneeksi myös oikean asennon askelkyykkyynkin, minulla kun on ollut ongelma saada kyykkyä tuntumaan pakarassa, no tänään tuntui! Vitsi oli siinä, että en ole kyykännyt tarpeeksi syvään, tänään tosin tuli toinen probleema vastaan, nyt nimittäin polveni on kipeä, liekö sitten kyykyistä? On tämä urheilijan elämä rankkaa, hah.
En pysty kirjaamaan kovin tarkkaan päivän syömisiäni, kun en ole aivan varma mitä tulen päivällä laittaneeksi suustani alas -lupaavaa. Käymme usein lounaalla vegaaniravintolassa ja he maustavat ruuat intialaisittain ja voimakkaiden mausteiden vuoksi ainesosien tunnistaminen on sangen haastavaa. Salaattina otan kuitenkin vihersalaattia, ituja, tomaattia, muutaman oliivin ja kaalia. Lämpimäksi ruuaksi jotain kasvispataa tai kuten tänään tulisessa tomaattikastikkeessa olevia pulleroita, mitä lie olivat syöneet.
Sitten tulikin taas luvattoman pitkä väli ja söin vasta pumpin jälkeen 19.30 kotiin päästyäni. Stokan tiskiltä tulin napanneeksi yhden kanan rintaleikkeen ja kanasalaattia. Nyt vielä iltakahvin kanssa pinen palan juustoleipää kera teelusikallinen lakkahilloa <3 Näillä eväillä voi taas heittää aivot narikkaan ja nauttia illasta.
tiistai 31. elokuuta 2010
torstai 26. elokuuta 2010
Tämän viikon viimeinen postaus
Eilinen pilates tehosi, tänään on tuntunut oudolta kun lihakset ovat olleet kipeät ja ihan eri lihakset kuin yleensä. Pilates otettava ohjelmistoon myös! Tänään ei alunperin pitänyt mennä pumppiin, mutta ähäkutti, oli ihan pakko, koska seuraavan kerran pääsen saleileen vasta tiistaina. Lähden minilomalle kohti pohjoista huomenna ja toivon, että lomani on rentouttava ja toisi paljon hyvää mieltä tullessaan. Joskus on pakko ottaa muutaman päivän preikki ja vaihtaa maisemaa, karistaa kotikaupungin pölyt kintuista, vetää syvään henkeä ja antaa virran viedä. Pitkälle junamatkalle yritän kuumeisesti miettiä jotain tekemistä, voisi kaivaa kutimet mukaan ja laittaa puikoille villasukkaa tulemaan! Kaapista taitaa muutama pariton sukka löytyä, josko laittais niille kaverit puikoille.
Pumpista: Yritin kaikkeni, että vasempaan pakaraan olisin saanut tuntumaa askelkyykyistä, jotain hiivatti teen väärin kun ei niin ei. Oikea oli pelissä taas ihan täpöillä :) Jossain kohtaa mua pyörrytti ja huimas ihan hirveesti, taitaa olla niskat niin jumissa, että ei veri kierrä päähän. Siitä se mun sumea olonikin taitaa johtua. Onneksi ens viikolla on osteopaatti, katsotaan onko siitä mitään iloa. Taidan tosin olla ikuisessa jumissa.
Mietin tänään PT:n palkkaamista. Olisi kaksi vaihtoehtoa joko palkata nyt tai sitten odotan sitä hetkeä kun omasta takaa virta alkaa ehtyä. Taitaa olla luonnollista, että sellaisiakin kausia tulee. Vielä ei ole pelkoa, ei tietenkään. Mutta voisin kuvitella, että jos ei itse panosta vaihtelevuuteen, saattaa jossain kohtaa puuduttaa ja mikä pahinta, jos teen joitain liikkeitä jo nyt väärin!!! PT:n kanssa voisi suunnitella ohjelman mikä sopii mun tavoitteisiin ruokavaliosta lähtien. Hmm.. taidan laittaa mietintämyssyyn hautumaan.
Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa alkavaa viikonloppua! Enjoy!
Pumpista: Yritin kaikkeni, että vasempaan pakaraan olisin saanut tuntumaa askelkyykyistä, jotain hiivatti teen väärin kun ei niin ei. Oikea oli pelissä taas ihan täpöillä :) Jossain kohtaa mua pyörrytti ja huimas ihan hirveesti, taitaa olla niskat niin jumissa, että ei veri kierrä päähän. Siitä se mun sumea olonikin taitaa johtua. Onneksi ens viikolla on osteopaatti, katsotaan onko siitä mitään iloa. Taidan tosin olla ikuisessa jumissa.
Mietin tänään PT:n palkkaamista. Olisi kaksi vaihtoehtoa joko palkata nyt tai sitten odotan sitä hetkeä kun omasta takaa virta alkaa ehtyä. Taitaa olla luonnollista, että sellaisiakin kausia tulee. Vielä ei ole pelkoa, ei tietenkään. Mutta voisin kuvitella, että jos ei itse panosta vaihtelevuuteen, saattaa jossain kohtaa puuduttaa ja mikä pahinta, jos teen joitain liikkeitä jo nyt väärin!!! PT:n kanssa voisi suunnitella ohjelman mikä sopii mun tavoitteisiin ruokavaliosta lähtien. Hmm.. taidan laittaa mietintämyssyyn hautumaan.
Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa alkavaa viikonloppua! Enjoy!
keskiviikko 25. elokuuta 2010
ZzzZzzZZ
Olen liian väsynyt postatakseni juuri mitään. Nukuin tosi lyhyet yöunet ja loppupäivä töissä meni haukotellessa. Töiden jälkeen raahauduin kuitenkin Pilatekseen. Ajattelin saavani siitä virtaa, mutta ei. Askel oli Pilateksen jälkeen entistä raskaampi, pää tuntuu sumealta ja ajatukset vielä sumeammilta. Kävin kaupan kautta ja viimeisillä voimillani kannoin kauppakassin kotiin, söin ja nyt hörpin kahvia ja kirjoittelen tänne joutavia. Pilates tuntuu todella tehokkaalta, jotkut liikkeet tosin ovat sellaisia mitä en pysty tekemään, paine alaselässä kasvaa sietämättömäksi. Tänään näitä liikkeitä ei onneksi ollut kuin yksi.
Pääsääntöisesti selkäni ei rajoita tekemisiäni, kun teen asiat oikein. En esimerkiksi voi olla kauaa vatsallani, koska en tahdo päästä siitä enää ylös :) Alaselkäni probleemasta ei ole mitään virallista diagnoosia, vielä. Epäilevät kulumaa ja yksi lääkäri epäili reumaa, reumatologi tosin suunnilleen nauroi minut vastaanotoltaan pois. Reumafatktorit tosin koholla, vaikka se ei kuulemma mitään kerrokaan. Otin selkärankareumasta selvää ja sain tietää, että ko. reuma ei näy röntgenissä ennen kuin on liian myöhäistä, saattaa olla olemassa jopa 10vuotta ennen kuin röntgenistä asian voi havaita. Jep. Tiedänpä ainakin mihin osoitteeseen lähetän hoitovirheestä syytteen, jos selkärankareuma joskus todetaan. Liikunnan tiedetään vähentävän kipuja, joten jatkan valitsemaani tietä, ennen kaikkea terveyden tähden, olipa kyseessä reuma tahi ei.
Pääsääntöisesti selkäni ei rajoita tekemisiäni, kun teen asiat oikein. En esimerkiksi voi olla kauaa vatsallani, koska en tahdo päästä siitä enää ylös :) Alaselkäni probleemasta ei ole mitään virallista diagnoosia, vielä. Epäilevät kulumaa ja yksi lääkäri epäili reumaa, reumatologi tosin suunnilleen nauroi minut vastaanotoltaan pois. Reumafatktorit tosin koholla, vaikka se ei kuulemma mitään kerrokaan. Otin selkärankareumasta selvää ja sain tietää, että ko. reuma ei näy röntgenissä ennen kuin on liian myöhäistä, saattaa olla olemassa jopa 10vuotta ennen kuin röntgenistä asian voi havaita. Jep. Tiedänpä ainakin mihin osoitteeseen lähetän hoitovirheestä syytteen, jos selkärankareuma joskus todetaan. Liikunnan tiedetään vähentävän kipuja, joten jatkan valitsemaani tietä, ennen kaikkea terveyden tähden, olipa kyseessä reuma tahi ei.
tiistai 24. elokuuta 2010
+1kg
Näin sitä mennään. Aamulla vaaka näytti plussaa. Arvasin tämän, koska välipunnituksessa oli pudonnut kohtalaisen paljon. Mitään syntiä en ole minkään asian tiimoilta tehnyt, tämä on vaan tätä mun omaa elopainoni vaihtelua, ruokailurytmin hakemista jne. En ole siis moksiskaan enkä pahoillani, koska olen pysynyt ruodussa! :)
Painoa on pudonnut kahdessa viikossa yhteensä -2,6kg. Olen erittäin tyytyväinen ja olo kropassa on hyvä! Vaikka karistettavaa on reilusti, niin keho ei tunnu tunkkaiselta ja raskaalta.
Nainan kommentin ansiota pysähdyin miettimään ruokavaliota, se näyttelee todella merkittävää ja isoa osaa elämäntapamuutosprojektissa. Pelkästään jo liikunnan merkittävä lisääminen ohjelmistoon tekee sen, että ruokavalion tulisi olla kunnossa. Keho, eli koneisto tarvitsee rakennusaineita voidakseen hyvin. Toisaalta ruokavalion tulisi olla myös sellainen, että sitä voi noudattaa koko elämänsä. Juuri siitä muutoksessa on kyse - pysyvistä valinnoista.
Usein kilot hiipivät salakavalasti vyötärölle ja pitkin kehoa. Selluliittiä saa esiin jopa nilkasta! Kyllä, luit oikein. Sääristä, reisistä, pakaroista ja vatsasta ei liene tarvetta edes mainita, selluliittä on ja se näkyy ihoa puristamattakin. Joku on mennyt vikaan ja tosi pahasti. Pelkkää ajattelemattomuutta ja piittaamattomuutta. Pahimmillaan jopa itsensä pettämistä. En ole koskaan syönyt paljon tai suuria määriä, mutta pääsääntöisesti ruokavalioni on koostunut hiilareista ja turhista välipaloista, hmm.. hiilaria kaiketi nekin olleet. Liian yksipuolista ravintoa, ja mihin liikunnan puutteeseen uupunut kehoni on tarvinnut hiilareita? Hyvä kysymys, jota ei tarvitse kauaa miettiä. Kerätäkseen lisää massaa, läskiä, voita, ihraa - ihan miksi haluat sitä itse kutsua, lopputulos on kuitenkin sama LÄSKIÄ.
Muutama voipaketti karistettu tähän mennessä kropasta. Teen diilin itseni kanssa: lähitulevaisuudessa karistetaan lisää - ilman palautusoikeutta! Hyvällä fiiliksellä :)
Painoa on pudonnut kahdessa viikossa yhteensä -2,6kg. Olen erittäin tyytyväinen ja olo kropassa on hyvä! Vaikka karistettavaa on reilusti, niin keho ei tunnu tunkkaiselta ja raskaalta.
Nainan kommentin ansiota pysähdyin miettimään ruokavaliota, se näyttelee todella merkittävää ja isoa osaa elämäntapamuutosprojektissa. Pelkästään jo liikunnan merkittävä lisääminen ohjelmistoon tekee sen, että ruokavalion tulisi olla kunnossa. Keho, eli koneisto tarvitsee rakennusaineita voidakseen hyvin. Toisaalta ruokavalion tulisi olla myös sellainen, että sitä voi noudattaa koko elämänsä. Juuri siitä muutoksessa on kyse - pysyvistä valinnoista.
Usein kilot hiipivät salakavalasti vyötärölle ja pitkin kehoa. Selluliittiä saa esiin jopa nilkasta! Kyllä, luit oikein. Sääristä, reisistä, pakaroista ja vatsasta ei liene tarvetta edes mainita, selluliittä on ja se näkyy ihoa puristamattakin. Joku on mennyt vikaan ja tosi pahasti. Pelkkää ajattelemattomuutta ja piittaamattomuutta. Pahimmillaan jopa itsensä pettämistä. En ole koskaan syönyt paljon tai suuria määriä, mutta pääsääntöisesti ruokavalioni on koostunut hiilareista ja turhista välipaloista, hmm.. hiilaria kaiketi nekin olleet. Liian yksipuolista ravintoa, ja mihin liikunnan puutteeseen uupunut kehoni on tarvinnut hiilareita? Hyvä kysymys, jota ei tarvitse kauaa miettiä. Kerätäkseen lisää massaa, läskiä, voita, ihraa - ihan miksi haluat sitä itse kutsua, lopputulos on kuitenkin sama LÄSKIÄ.
Muutama voipaketti karistettu tähän mennessä kropasta. Teen diilin itseni kanssa: lähitulevaisuudessa karistetaan lisää - ilman palautusoikeutta! Hyvällä fiiliksellä :)
maanantai 23. elokuuta 2010
Aristava pakara
eiliset askelkyykyt on tullut tehtyä tosi tehokkaasti.. oikealla pakaralla. Oikeaa pakaraa aristaa ja on sen oloinen, että sillä on tehty työtä, mutta vasen taas ei ole moksiskaan, ei mitään tuntemuksia. Toisaalta ärsyttävä tunne. Nyt täytyy huomenna keskittyä todellakin siihen, että teen liikkeen puhtaasti, koska tämä ei kerro mistään muusta kuin siitä, että väärät lihasryhmät on ollu töissä. Väärä asento ja kaikki muukin ihan väärin. Tavallaan sapettaa ja tavallaan ei, oikean puolen tein ilmeisesti oikein, joten ilakoikaamme siitä. Huomenna en siis keskity muuhun kuin pakaraani, on siinäkin sitten ajattelemisen aihetta. Hah.
Tänään aamupäivä meni muualla kuin töissä. Ennen töihin menoa kipaisin kasvisravintelissa syömässä, jossa pakotin itesni syömään pari falafel pulleroa, kaalia, ituja ja parsakaalia (kera kookoskermakastikkeen tms. tosin sitä soosia yritin valuttaa niin paljon pois kuin mahdollista). Syömään ei tarvinnut itseään sen takia pakottaa, että ruoka olisi ollut pahaa, vaan sen takia, että ei kerta kaikkiaan olisi maistunut. Välipalaksi töissä söin yhden banaanin ja omenan. ja kahdeksalta kotiin päästyäni söin eilistä gratiinia, purkin tonnikalaa ja raejuustoa. Tosi hyvää oli. Olen tullut huomanneeksi ruokavalion kevennyksen myötä, että jopa raejuusto maistuu nykyään tosi kermaiselta?!
Saas nähdä miten viikko on mennyt, se olis punnituspäivä edessä.
Tänään aamupäivä meni muualla kuin töissä. Ennen töihin menoa kipaisin kasvisravintelissa syömässä, jossa pakotin itesni syömään pari falafel pulleroa, kaalia, ituja ja parsakaalia (kera kookoskermakastikkeen tms. tosin sitä soosia yritin valuttaa niin paljon pois kuin mahdollista). Syömään ei tarvinnut itseään sen takia pakottaa, että ruoka olisi ollut pahaa, vaan sen takia, että ei kerta kaikkiaan olisi maistunut. Välipalaksi töissä söin yhden banaanin ja omenan. ja kahdeksalta kotiin päästyäni söin eilistä gratiinia, purkin tonnikalaa ja raejuustoa. Tosi hyvää oli. Olen tullut huomanneeksi ruokavalion kevennyksen myötä, että jopa raejuusto maistuu nykyään tosi kermaiselta?!
Saas nähdä miten viikko on mennyt, se olis punnituspäivä edessä.
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Fiilareita
Pumppi meni loistavasti. Tuli lisättyä kyykkyihin, askelkyykkyihin ja penkkipunnerrukseen lisää painoja - tuntuu hyvältä! Pumpin jälkeen jäätiin vielä hetkeksi Bodyjamiin tutustuun. Puolisen tuntia siinä heiluttiin mukana, ihan jees... mut noi tanssilliset tunnit ei ehkä ole ihan mun juttu. Näytän mielestäni niin koomiselta, että tosissaan tekemisestä ei tule mitään.
Kotona tuli pöperöityä gratiinia (parsa- ja kukkakaalia, (soya) maitoa, jauhoja 1rkl (hyi) ja emmentalia n.75g) kaveriksi paistoin uunissa muutaman kanavartaan.
Nyt niiden huomisten pakollisten papereiden kimppuun, että pääsee unillekin joskus.
Kotona tuli pöperöityä gratiinia (parsa- ja kukkakaalia, (soya) maitoa, jauhoja 1rkl (hyi) ja emmentalia n.75g) kaveriksi paistoin uunissa muutaman kanavartaan.
Nyt niiden huomisten pakollisten papereiden kimppuun, että pääsee unillekin joskus.
Tänään pääsee pumppaan!
Olen ihan intoa piukassa. Ulkona on harmaata ja viileä tuuli puhaltaa. Mieleni on kirkas ja valoisa, vaikka kroppa onkin vähän tönkkönä, lähinnä alaselkä (vanha vaiva). Heräsin jo kasilta, aamulehti luettu ja aamukahvit hörpitty, kohta voisi jotain "aamupalan" tapaista tehdä. Huomenna on henkisesti pitkä päivä tiedossa, joten täytyy nauttia tästä päivästä täysin siemauksin ja kerätä energiaa huomisiin koitoksiin.
Ostin eilen KG-lehden ja jotenkin alkoi kiehtomaan juoksu, kun siitä niin paljon puhutaan - KG-lehti ei tehnyt poikkeusta. Tässä kunnossa ja tällä massalla mun ei kannata haaveilla vielä juoksusta, mikäli mielin säilyttää polveni kunnossa. Nyt täytyy alkaa keräämään tietoa kuinka juoksuharrastuksen aloittaminen olisi järkevää ja turvallista tehdä. Välillä tuntuu, että juoksu on lähes tähtitiedettä lenkin pituuksineen, vauhteineen, palautuspäivineen, intervalleineen, tankkauksineen jne.
Sykemittarin (vyön) metsästys ollut mielessä, en ole vielä saanut aikaiseksi alkaa penkomaan kaappeja. Täytyisi kyllä. Ehkä illalla, mikäli ennätän. Illalle on iso läjä pakollisia papereita mitä pitää täyttää maanantaiksi. Ärsyttää kun en ole aiemmin niitä tehnyt, oliko pakko jättää ne pyhäpäivälle, oliko? Minulla on yksi paikka mielessä missä se voisi olla, jos se ei löydy sieltä niin sitten se voi olla missä vaan, ja tänään en sitten enempää sen hakemiseen voi tuhlata aikaa.
Ostin eilen KG-lehden ja jotenkin alkoi kiehtomaan juoksu, kun siitä niin paljon puhutaan - KG-lehti ei tehnyt poikkeusta. Tässä kunnossa ja tällä massalla mun ei kannata haaveilla vielä juoksusta, mikäli mielin säilyttää polveni kunnossa. Nyt täytyy alkaa keräämään tietoa kuinka juoksuharrastuksen aloittaminen olisi järkevää ja turvallista tehdä. Välillä tuntuu, että juoksu on lähes tähtitiedettä lenkin pituuksineen, vauhteineen, palautuspäivineen, intervalleineen, tankkauksineen jne.
Sykemittarin (vyön) metsästys ollut mielessä, en ole vielä saanut aikaiseksi alkaa penkomaan kaappeja. Täytyisi kyllä. Ehkä illalla, mikäli ennätän. Illalle on iso läjä pakollisia papereita mitä pitää täyttää maanantaiksi. Ärsyttää kun en ole aiemmin niitä tehnyt, oliko pakko jättää ne pyhäpäivälle, oliko? Minulla on yksi paikka mielessä missä se voisi olla, jos se ei löydy sieltä niin sitten se voi olla missä vaan, ja tänään en sitten enempää sen hakemiseen voi tuhlata aikaa.
lauantai 21. elokuuta 2010
Punnitus
Oli pakko hieraista silmiäni kun kävin puntarilla ja punnita itseni vielä uudestaan. -3,6kg on kokonaistulos eli ti-la on lähtenyt -3kg, koska ensimmäisen viikon tulos oli -600grammaa! Tiistaina on varsinainen viikkopunnitus. Nesteet lähtenyt kiertoon ja menkat loppu tänään, näihin syihin tuudittaudun, muuten vauhti on liian kova. Uskon, että tulevina viikkoina tahti hidastunee. Tosin, vuodessa mun painoni nousi about 15kg, joten uskon tämän "ylimääräisen" massan jo entisten vähän pidempään vyötärölläni levänneiden läskien päälle tuleen katoavankin herkemmin. Tämän ylimääräisen 15kilon jälkeen alkaakin se todellinen työ.
Tuosta 15 kilosta sen verran, että vuosi 2009 oli täynnä surua, ahdistusta ja pelkoa. Vääränlaisia elämänmuutoksia, kuten lapseni isän kuolema. Se pysäytti. Mutta ikävistä asioista ei sen enempää. Tämän blogin tarkoitus on kuitenkin antaa itselleni voimaantumisen välineitä, saada ajatuksiani kohdistumaan itseeni - tavoitteena hyvä olo! Olen ollut ehkä maailman epäitsekkäin ihminen, tapanani on ollut laittaa muut itseni edelle. Olen huomannut, että liikaa on liikaa. On opeteltava sanomaan myös ei, ja on opeteltava ajattelemaan itseään ja omaa hyvinvointiaan. Kenelle on hyötyä ihmisestä, joka kyllä työn hoitaa sata lasissa ja kotona ihan sen välttämättömimmän, mutta elää samalla kuin usvassa kera tunkkaisen ja raskaan olon epätyytyväisenä itseensä? Ei kenellekään, kun ei hänelle itselleenkään. Kuten ensimmäisessä postauksessa tulin maininneeksi - oma hyvinvointini takaa lähesteni hyvinvoinnin. Ja voin sanoa, voin jo tämän "heräämisen" jälkeen huomattavasti paremmin ja energisyyteni on palannut.
Tuosta 15 kilosta sen verran, että vuosi 2009 oli täynnä surua, ahdistusta ja pelkoa. Vääränlaisia elämänmuutoksia, kuten lapseni isän kuolema. Se pysäytti. Mutta ikävistä asioista ei sen enempää. Tämän blogin tarkoitus on kuitenkin antaa itselleni voimaantumisen välineitä, saada ajatuksiani kohdistumaan itseeni - tavoitteena hyvä olo! Olen ollut ehkä maailman epäitsekkäin ihminen, tapanani on ollut laittaa muut itseni edelle. Olen huomannut, että liikaa on liikaa. On opeteltava sanomaan myös ei, ja on opeteltava ajattelemaan itseään ja omaa hyvinvointiaan. Kenelle on hyötyä ihmisestä, joka kyllä työn hoitaa sata lasissa ja kotona ihan sen välttämättömimmän, mutta elää samalla kuin usvassa kera tunkkaisen ja raskaan olon epätyytyväisenä itseensä? Ei kenellekään, kun ei hänelle itselleenkään. Kuten ensimmäisessä postauksessa tulin maininneeksi - oma hyvinvointini takaa lähesteni hyvinvoinnin. Ja voin sanoa, voin jo tämän "heräämisen" jälkeen huomattavasti paremmin ja energisyyteni on palannut.
perjantai 20. elokuuta 2010
Tosi hyvä draivi
Upea keli, tosi lämmin ja aurinkoinen iltapäivä! Mahtavasti alkaa siis viikonloppu.
Perunaton, riisitön ja pastaton elämä on alkanut vaikuttamaan, mulla on tosi hyvä olo kropassa. Ruisleipää olen muutaman siivun syönyt tai pari näkkäriä päivässä, mutta valkoista vehnää elimistöni ei ole saanut ja hyvä niin. Makean perään en ole koskaan ollut, onneksi. Ei tee siis tiukkaa kiertää karkki- ja herkkuhyllyjä kaukaa, mun herkkuhyllyni on yleensä ollut leipä- ja juusto-osastolla, mutta vierottunut siitäkin jopa kohtalaisesti. Hyvä minä!
Kauhee polte ois päästä pumppiin... aargh, miten kestän sunnuntaihin. Tänään on pakko tehdä tunnin lenksu koiruuden kanssa, mikäli tuo karvapallero vaan jaksaa lähteä kaveriksi. Katsotaan onko lenkistä tähän poltteeseen yhtään apua. Ja tiedoksi, että mulla on sellainen suhteellisen lyhytjalkainen koiruus (westie), jonka kanssa ei saa edes pulssia kohoamaan "Lenkillä", mut hyvänä päivänä tulee kyllä ihan kivasti PERÄSSÄ :) Olisi ihana saada tuolle meidän koiruudelle kaveri, joku vähän aktiivisempi, mutta sitten voisi koitua ongelmaksi se, että toinen pinkoisi ja toinen laahaisi perässä. Tosin varmasti nämä helteetkin ovat vaikuttaneet siihen, ettei koirankaan tassu oikein jaksa nousta, enkä helteillä ole kyllä tämän karvaisen kaverini kanssa edes haaveillut sen ihmeellisemmistä lenkeistä.
Miten saan ängettyä tähän sekavaan postaukseen vielä vuodatusta suonikohjuista. Odotan oikein syksyä, että saan mentyä ostamaan itselleni tukisukat tms. Ensimmäisen "suonikohjuryppääni" sain poikaani odottaessa polvitaipeeseen ja nyt myöhemmin on myös viitteitä siitä, että muutama muukin olis syntymässä. Mä haluan ennaltaehkäistä noiden suonipaholaisten pullistelut tähän paikkaan ja teen kaikkeni, että niitä ei sikiäisi enempää. Nykyään kun teen istumatyötä ja liikunta ollut lisäksi muutaman vuoden aivan minimissä, niin tietäähän sen miten siinä käy - tervetuloa pökkelöjalat ja suonikohjut! YÖK. Lista elämäntapamuutoksen hyödyistä ja liikunnan terveysvaikutuksista höystettynä ruokavaliolla kasvaa vaan. En tiedä miten yleensä nämä kohjutkin menevät suvussa, mutta esim. äidilläni ei ole kohjun kohjua isästä puhumattakaan. Taidan olla maanantaipainos vaivoineni, tai sitten minut on adoptoitu.
Nyt vartin päikkärit, nam.
Perunaton, riisitön ja pastaton elämä on alkanut vaikuttamaan, mulla on tosi hyvä olo kropassa. Ruisleipää olen muutaman siivun syönyt tai pari näkkäriä päivässä, mutta valkoista vehnää elimistöni ei ole saanut ja hyvä niin. Makean perään en ole koskaan ollut, onneksi. Ei tee siis tiukkaa kiertää karkki- ja herkkuhyllyjä kaukaa, mun herkkuhyllyni on yleensä ollut leipä- ja juusto-osastolla, mutta vierottunut siitäkin jopa kohtalaisesti. Hyvä minä!
Kauhee polte ois päästä pumppiin... aargh, miten kestän sunnuntaihin. Tänään on pakko tehdä tunnin lenksu koiruuden kanssa, mikäli tuo karvapallero vaan jaksaa lähteä kaveriksi. Katsotaan onko lenkistä tähän poltteeseen yhtään apua. Ja tiedoksi, että mulla on sellainen suhteellisen lyhytjalkainen koiruus (westie), jonka kanssa ei saa edes pulssia kohoamaan "Lenkillä", mut hyvänä päivänä tulee kyllä ihan kivasti PERÄSSÄ :) Olisi ihana saada tuolle meidän koiruudelle kaveri, joku vähän aktiivisempi, mutta sitten voisi koitua ongelmaksi se, että toinen pinkoisi ja toinen laahaisi perässä. Tosin varmasti nämä helteetkin ovat vaikuttaneet siihen, ettei koirankaan tassu oikein jaksa nousta, enkä helteillä ole kyllä tämän karvaisen kaverini kanssa edes haaveillut sen ihmeellisemmistä lenkeistä.
Miten saan ängettyä tähän sekavaan postaukseen vielä vuodatusta suonikohjuista. Odotan oikein syksyä, että saan mentyä ostamaan itselleni tukisukat tms. Ensimmäisen "suonikohjuryppääni" sain poikaani odottaessa polvitaipeeseen ja nyt myöhemmin on myös viitteitä siitä, että muutama muukin olis syntymässä. Mä haluan ennaltaehkäistä noiden suonipaholaisten pullistelut tähän paikkaan ja teen kaikkeni, että niitä ei sikiäisi enempää. Nykyään kun teen istumatyötä ja liikunta ollut lisäksi muutaman vuoden aivan minimissä, niin tietäähän sen miten siinä käy - tervetuloa pökkelöjalat ja suonikohjut! YÖK. Lista elämäntapamuutoksen hyödyistä ja liikunnan terveysvaikutuksista höystettynä ruokavaliolla kasvaa vaan. En tiedä miten yleensä nämä kohjutkin menevät suvussa, mutta esim. äidilläni ei ole kohjun kohjua isästä puhumattakaan. Taidan olla maanantaipainos vaivoineni, tai sitten minut on adoptoitu.
Nyt vartin päikkärit, nam.
torstai 19. elokuuta 2010
Se siitä pumpista
Olimme katsoneet aikataulun väärin ja pumppia ei mennytkään siihen aikaan kun meidän mielestä piti! Joten pumppi vaihtui pelkkään saleiluun. Olin kuin orpo peruna salilla, uudet laitteet, eikä ohjelmaa mitä noudattaa. Sain salilla kuitenkin jotain tehtyä, mutta jotain jäin kaipaamaan... täytyy varata PT:lle aika, joka tekee ohjelman tällaisia kertoja varten. Vaihtoehtona pumpille olisi ollut bodystep, mutta tässä kohtaa, tällä massalla ja tällä kunnolla, no thanks. Pelkkä lämmittely crosstrainerilla 10min ja fillarilla 10min sai hien virtaamaan ja pulssin kohoamaan, stepistä mut ois saanut kantaa paareilla pihalle.
Kotiin päästessäni olin jälleen kerran aivan naatti, naateista naatein koko viikkona. Bussissa silmät luppasi ja Nainan blogiin sain viimeisillä voimillani kommentoitua, sitten oli pakko ottaa pikku tirsat ja lähteä käymään kaupassa. Koira hihnaan ja menox. Kaupan pihassa huomasin, että lompakko oli jäänyt kotiin, voi V***U pääsi kaupan ovella. Ystäväni ovat minulle monesti naljailleet, että miksi heittelen kolikoita laukun pohjalle, enkä laita niitä lompakkoon. Tänään kiittelin "typerää" tapaani, ja kaivelin ropposet laukun pohjalta, että sain edes välttämättömimmät ostettua. Se on niin tätä kun joutuu vaihtamaan laukkua kesken päivän, aina jotain tärkeetä jää just siihen toiseen laukkuun.
Pe ja la olis taukoa (jos maltan) ja sunnuntaina ois taas pumppi <3
Kotiin päästessäni olin jälleen kerran aivan naatti, naateista naatein koko viikkona. Bussissa silmät luppasi ja Nainan blogiin sain viimeisillä voimillani kommentoitua, sitten oli pakko ottaa pikku tirsat ja lähteä käymään kaupassa. Koira hihnaan ja menox. Kaupan pihassa huomasin, että lompakko oli jäänyt kotiin, voi V***U pääsi kaupan ovella. Ystäväni ovat minulle monesti naljailleet, että miksi heittelen kolikoita laukun pohjalle, enkä laita niitä lompakkoon. Tänään kiittelin "typerää" tapaani, ja kaivelin ropposet laukun pohjalta, että sain edes välttämättömimmät ostettua. Se on niin tätä kun joutuu vaihtamaan laukkua kesken päivän, aina jotain tärkeetä jää just siihen toiseen laukkuun.
Pe ja la olis taukoa (jos maltan) ja sunnuntaina ois taas pumppi <3
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Jumittaa
Pumpista tuloksena on tukkoisen tuntuiset lihakset, ja todellakin - kaulasta pohkeisiin. Missä on venyttelyt? Huomenna olisi taas yksi setti luvassa, luultavasti vielä pumpilla mennään, koska sopii aikatauluihin parhaiten. Sunnuntaille voisi valita jotain muuta, ei sillä, että olisin viikossa kyllästynyt pumppiin, ehei.. olen rakastunut siihen tuntiin! Olen vain huolissani aerobisen liikunnan vähyydestä.
Mistä tukkoisuus johtuu? Siihen etsin syitä seuraavien asioiden kautta: Ensinnäkin, viimeyö meni melko niukoilla unilla kera painajaisten. Toisekseen, olen kiloklubin kalorilaskurin mukaan syönyt joka päivä ihan liian vähän. Tähän aikaan kotiutuessa ei mikään enää maittaisi, olen vielä väkisin yrittänyt jotain ahtaa vatsaani. Tiedän kuitenkin, että liian niukka energiansaanti ei ole hyvästä. Kävin äsken kaupassa ostamassa aamun pelastusta, eli kahvia ja lisäksi nappasin yhden palautusjuoman mukaani. Voisin sen huomenna salin jälkeen imaista ensitöikseni. Kenties pienet venyttelyt voisi illalla myös olla paikallaan, ja aamulla on pakko syödä jotain!
Jäin hetkeksi tuumailemaan olotilaani ja sitten syttyi lamppu! Mä olen ollut tänään koko päivän niin työjutuissani kiinni, että en ole juonut vettä töissä juuri ollenkaan, se varmasti ainakin osaltaan selittää tätä nuutunutta oloa - ei iso pyörä ole oikein jaksanut pyöriä. Yksi plus yksi saadaan tulokseksi se, että huonosti syöty, huonosti nukuttu ja huonosti nesteytetty päivä on kokonaisuudessaan täysi fiasko. Kiva kokea oivalluksia, huomenna tämä ei enää toistu!
Katselin tänään peilistä sellarista hyllyviä reisiäni, yök, yök ja yök. Ja eilen tulin katselleeksi tätä ns. vatsa-aluetta. Ei ihme, että näin painajaisia. Ei paranisi pelotella itseään ennen nukkumaan menoa, täytyisi ennemmin luoda positiivisia mielikuvia yökötysten ja puistatusten sijaan. Ehkä tähän aikaan totuus ei vielä aiheuta painajaisia, taidan kaivaa mittanauhan ja mitata tärkeitä mittoja kropastani (edit. ei painokelpoisia tuloksia, mutta voin kertoa, että tulokset olivat päätä huimaavia).
On se vinkeetä. Tämä on ensimmäinen blogini ja tähän kaikkeen "tekniikkaan" tottuminen vie aikansa (lue, en ole syventynyt vielä ollenkaan), paremmalla ajalla voisin ladata muutaman otoksen, tuo valokuvaus kun on lähellä sydäntä. Lisäksi linkityksiin ym. pitäisi tutustua. Olen vähän hätäinen tekniikan kanssa ja etenkin silloin kun on silmät ristissä. Väsyneenä multa puuttuu totaalisesti kärsivällisyys perehtyä tällaisiin asioihin, jos ei heti joku juttu löydy, niin jää odottamaan parempia aikoja. Toivottavasti ne paremmat ajat ois lähipäivinä, kenties viikonlopuna?
Reipasta alkavaa torstaita!
ps. polarini sykevyö on HÄVINNYT... Laitan tämän tähän itselleni muistutukseksi, josko viikonloppuna ehtisi kaappeja myllätä ja myllään niin kauan kunnes se löytyy, ugh!
Mistä tukkoisuus johtuu? Siihen etsin syitä seuraavien asioiden kautta: Ensinnäkin, viimeyö meni melko niukoilla unilla kera painajaisten. Toisekseen, olen kiloklubin kalorilaskurin mukaan syönyt joka päivä ihan liian vähän. Tähän aikaan kotiutuessa ei mikään enää maittaisi, olen vielä väkisin yrittänyt jotain ahtaa vatsaani. Tiedän kuitenkin, että liian niukka energiansaanti ei ole hyvästä. Kävin äsken kaupassa ostamassa aamun pelastusta, eli kahvia ja lisäksi nappasin yhden palautusjuoman mukaani. Voisin sen huomenna salin jälkeen imaista ensitöikseni. Kenties pienet venyttelyt voisi illalla myös olla paikallaan, ja aamulla on pakko syödä jotain!
Jäin hetkeksi tuumailemaan olotilaani ja sitten syttyi lamppu! Mä olen ollut tänään koko päivän niin työjutuissani kiinni, että en ole juonut vettä töissä juuri ollenkaan, se varmasti ainakin osaltaan selittää tätä nuutunutta oloa - ei iso pyörä ole oikein jaksanut pyöriä. Yksi plus yksi saadaan tulokseksi se, että huonosti syöty, huonosti nukuttu ja huonosti nesteytetty päivä on kokonaisuudessaan täysi fiasko. Kiva kokea oivalluksia, huomenna tämä ei enää toistu!
Katselin tänään peilistä sellarista hyllyviä reisiäni, yök, yök ja yök. Ja eilen tulin katselleeksi tätä ns. vatsa-aluetta. Ei ihme, että näin painajaisia. Ei paranisi pelotella itseään ennen nukkumaan menoa, täytyisi ennemmin luoda positiivisia mielikuvia yökötysten ja puistatusten sijaan. Ehkä tähän aikaan totuus ei vielä aiheuta painajaisia, taidan kaivaa mittanauhan ja mitata tärkeitä mittoja kropastani (edit. ei painokelpoisia tuloksia, mutta voin kertoa, että tulokset olivat päätä huimaavia).
On se vinkeetä. Tämä on ensimmäinen blogini ja tähän kaikkeen "tekniikkaan" tottuminen vie aikansa (lue, en ole syventynyt vielä ollenkaan), paremmalla ajalla voisin ladata muutaman otoksen, tuo valokuvaus kun on lähellä sydäntä. Lisäksi linkityksiin ym. pitäisi tutustua. Olen vähän hätäinen tekniikan kanssa ja etenkin silloin kun on silmät ristissä. Väsyneenä multa puuttuu totaalisesti kärsivällisyys perehtyä tällaisiin asioihin, jos ei heti joku juttu löydy, niin jää odottamaan parempia aikoja. Toivottavasti ne paremmat ajat ois lähipäivinä, kenties viikonlopuna?
Reipasta alkavaa torstaita!
ps. polarini sykevyö on HÄVINNYT... Laitan tämän tähän itselleni muistutukseksi, josko viikonloppuna ehtisi kaappeja myllätä ja myllään niin kauan kunnes se löytyy, ugh!
tiistai 17. elokuuta 2010
Punnitus
Aamulla muistin kuin muistinkin punnituksen -600g oli tulos. Miinusta, jes! Poikkeuksellinen 5.30 herätysaikani muuttui ei niin poikkeukselliseksi. Heräsin vasta joskus lähempänä 6.30. Inhoan kiireisiä aamuja, fiilis oli heräämisen jälkeen kuitenkin hyvä ja reippain mielin pakkasin salikassin ja lähdin töihin. Työpäivä meni siivillä ja livahdin vähän aiemmin, piti käydä harjoittamassa turhamaisuutta, joten töistä kynsihuoltoon ja sieltä pumppiin. Sunnuntain treenistä kertoi arat lihakset, toisaalta tosi mahtava tunne, tietää, että homma on mennyt perille. Kyllä tuosta liikunnasta vaan tykkää niin fysiikka kuin psyyke!
Eksyin tänään blogiin, joka aiheutti kivaa kutkutusta mielessäni. Blogia lukiessani huomasin, että joku on ollut joskus ruumiinrakenteeltaan ja massaltaan samoissa mitoissa kuin minä nyt. Oli kuin peilikuvaani olisin katsellut. Lukiessani pidemmälle olin aivan äimistynyt ja samalla todella iloinen tämän ihmisen puolesta. Liikunnalla ja ruokavaliolla voi todellakin saada karistettua kaiken sen massan mitä on kantanut, ja lisäksi vielä saada työn tuloksena kiinteä vartalo, mitä ihmettä?! Minulla on sisälläni ollut sellainen usko, että vaikka mitä tekisi, niin kropastani ei ikinä tule kiinteää, vähintään kaksi lasta kantanut vatsanseutuni jää lerpattamaan löysää nahkaa. Olen jo miettinyt, että kuinka paljon mahtaa maksaa vatsanahan kiristysleikkaukset? Koska aikomukseni ei ole alkaa käyttää pudotettujen kilojen jälkeen tukihousuja sen takia, että kuroisin vatsanahkaani inhimillisemmän näköiseksi, poruhan siinä pääsisi! Näin pitkälle ei kuitenkaan tarvine mennä, toivottavasti. Toisaalta, jokainen keho on erilainen, ja tapoja laihtua on varmasti yhtä monta kuin on tapaa lihoakin.
Olen vasta elämänmuutokseni edessä ja mieltäni kutkuttaa tämä kaikki. En osaa sanoin kuvailla miltä tämä tuntuu, kaikki asiat vaan kiehtovat suunnattomasti niin ravinnosta, terveydestä, hyvinvoinnista (henkinen, psyykkinen) kuin liikunnasta on saatava tietoa. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jossa jokainen osa-alue vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Olen pysähtynyt kuuntelemaan itseäni ja tiedostanut singnaalit mitä kehoni minulle viestittää - fyysisessä hyvinvoinnissani on paljon parannettavaa. Tilasin muutama viikko sitten kirjan, joka liikkuu hyvinvoinnin, liikunnan ja ravinnon ympärillä, kirjaa markkinoitiin ajatusten herättäjänä. Odotan kirjaa suurella mielenkiinnolla ja tulen raportoimaan sisällöstä tarkemmin kirjan saatuani.
Näistä asioista minun tarvitsee saada ehdottomasti lisää tietoa: Ravinto, ravinnon merkitys liikkujalle, sekä liikunnan monipuolisuus ja vaihtelevuus kun on asettanut X -tavoitteen. Aloittelija kun olen, on aloitettava perusteista, ettei tule mentyä persus edellä puuhun ja näillä mitoilla se on melko haastavaa.
Siis mitä, kello on jo noin kamalasti! Menin pumpista suoraan ostaan koiralle evästä, tulin kotiin ja söin ja nyt olen tässä. Ei helkkari, koira vietävä ja suihkussa käytävä ja ja.
Huomenna liikunnasta välipäivä, treffaan kaverini kahvikupin ääressä töiden jälkeen, oikein kihelmöi ajatus, että huomaako hän minun hoikistunutta ulkomuotoani. Hieman tuntuu olevan väsynyttä huumoria, joten Hyvää yötä! ;)
Eksyin tänään blogiin, joka aiheutti kivaa kutkutusta mielessäni. Blogia lukiessani huomasin, että joku on ollut joskus ruumiinrakenteeltaan ja massaltaan samoissa mitoissa kuin minä nyt. Oli kuin peilikuvaani olisin katsellut. Lukiessani pidemmälle olin aivan äimistynyt ja samalla todella iloinen tämän ihmisen puolesta. Liikunnalla ja ruokavaliolla voi todellakin saada karistettua kaiken sen massan mitä on kantanut, ja lisäksi vielä saada työn tuloksena kiinteä vartalo, mitä ihmettä?! Minulla on sisälläni ollut sellainen usko, että vaikka mitä tekisi, niin kropastani ei ikinä tule kiinteää, vähintään kaksi lasta kantanut vatsanseutuni jää lerpattamaan löysää nahkaa. Olen jo miettinyt, että kuinka paljon mahtaa maksaa vatsanahan kiristysleikkaukset? Koska aikomukseni ei ole alkaa käyttää pudotettujen kilojen jälkeen tukihousuja sen takia, että kuroisin vatsanahkaani inhimillisemmän näköiseksi, poruhan siinä pääsisi! Näin pitkälle ei kuitenkaan tarvine mennä, toivottavasti. Toisaalta, jokainen keho on erilainen, ja tapoja laihtua on varmasti yhtä monta kuin on tapaa lihoakin.
Olen vasta elämänmuutokseni edessä ja mieltäni kutkuttaa tämä kaikki. En osaa sanoin kuvailla miltä tämä tuntuu, kaikki asiat vaan kiehtovat suunnattomasti niin ravinnosta, terveydestä, hyvinvoinnista (henkinen, psyykkinen) kuin liikunnasta on saatava tietoa. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jossa jokainen osa-alue vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Olen pysähtynyt kuuntelemaan itseäni ja tiedostanut singnaalit mitä kehoni minulle viestittää - fyysisessä hyvinvoinnissani on paljon parannettavaa. Tilasin muutama viikko sitten kirjan, joka liikkuu hyvinvoinnin, liikunnan ja ravinnon ympärillä, kirjaa markkinoitiin ajatusten herättäjänä. Odotan kirjaa suurella mielenkiinnolla ja tulen raportoimaan sisällöstä tarkemmin kirjan saatuani.
Näistä asioista minun tarvitsee saada ehdottomasti lisää tietoa: Ravinto, ravinnon merkitys liikkujalle, sekä liikunnan monipuolisuus ja vaihtelevuus kun on asettanut X -tavoitteen. Aloittelija kun olen, on aloitettava perusteista, ettei tule mentyä persus edellä puuhun ja näillä mitoilla se on melko haastavaa.
Siis mitä, kello on jo noin kamalasti! Menin pumpista suoraan ostaan koiralle evästä, tulin kotiin ja söin ja nyt olen tässä. Ei helkkari, koira vietävä ja suihkussa käytävä ja ja.
Huomenna liikunnasta välipäivä, treffaan kaverini kahvikupin ääressä töiden jälkeen, oikein kihelmöi ajatus, että huomaako hän minun hoikistunutta ulkomuotoani. Hieman tuntuu olevan väsynyttä huumoria, joten Hyvää yötä! ;)
maanantai 16. elokuuta 2010
Hiilariähky!
Että sellaista. Tuli tehtyä 10 tunnin työpäivä ja sitten piti käydä vielä sokoksella, kello oli 20.30 kun kotiin pääsin. Tietäähän sen mitä tapahtui.. siinä ei enää auttanut iltapäivällä valipalaksi nauttimani rusinat ja pähkinät, ne tuntuivat lähes vitsiltä! Nälkä oli, että näköä haittasi... kurkistus jääkaappiin, hmm.. ei mitään syötävää. Oli pakko laittaa kattila poriseen ja keittää makaronia, sitä sitten tuli hotkaistua lautasellinen ja kyytiin vielä mahtui pari ruisleipääkin. Hiilariähky oli taattu. En edes muista koska viimeksi olen syönyt makaronia, pastaa, perunaa tai riisiä. Anyway, hotkaisun jälkeen oli otettava koira remmin päähän ja kipitettävä kauppaan (ennaltaehkäistäkseni tämän iltaisen lipsahduksen), tulihan iltalenkitettyä koirakin samalla. Toisaalta näin jälkikäteen asiaa pohdiskellessa voin todeta, että vaikka menin ja hotkaisin lautasellisen makaronia, niin menin ainakin kylläisenä kauppaan ja ostoskori täyttyi kaikesta hyvästä ja terveellisestä! Jos järjestys olisi ollut toinen, niin olisikohan tomaatit ja kurkut siinä mielentilassa riittäneet vatsani huutaessa täytettä, tuskin? Luulen, että ostoskoriin olisi päätynyt jotain mitä sinne en halua.
Pyykinpesukone laulaa iloisesti ja nyt minulla on hetki aikaa itselleni. Punnituspäivä olisi huomenna, toivottavasti muistan. Käyn nykyään aamuisin hurjan hitaalla ja tarvitsen aikaa aamutoimilleni, herään yleensä vasta töissä - sen toisen aamukahvikupillisen ääressä. Täytyisi nukkua enemmän, mutta ei malta. Etenkin kun menee näin myöhäseen ennen kuin pääsee rauhoittumaan ja nauttimaan omasta ajasta. Lisäksi olen koukuttunut Liviltä tulevaan "aivot narikkaan" -sarjaan "Arvostele mun illallinen" ja näin kuuden herätyksen näkökulmasta se loppuu melko myöhään.
Ihanaa huomenna pääsee pumpiin!!!! <3 Sitä ennen kärsittävä poikkeuksellinen 5.30 herätys ja työpäivä
Pyykinpesukone laulaa iloisesti ja nyt minulla on hetki aikaa itselleni. Punnituspäivä olisi huomenna, toivottavasti muistan. Käyn nykyään aamuisin hurjan hitaalla ja tarvitsen aikaa aamutoimilleni, herään yleensä vasta töissä - sen toisen aamukahvikupillisen ääressä. Täytyisi nukkua enemmän, mutta ei malta. Etenkin kun menee näin myöhäseen ennen kuin pääsee rauhoittumaan ja nauttimaan omasta ajasta. Lisäksi olen koukuttunut Liviltä tulevaan "aivot narikkaan" -sarjaan "Arvostele mun illallinen" ja näin kuuden herätyksen näkökulmasta se loppuu melko myöhään.
Ihanaa huomenna pääsee pumpiin!!!! <3 Sitä ennen kärsittävä poikkeuksellinen 5.30 herätys ja työpäivä
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Pump it
Pumpista saa mielettömästi virtaa, oli siis loistava tunti... jälleen kerran hikosin kuin sika, mutta mua se ei haittaa, tulee tunne, että on ainakin tehnyt jotain :). Pumpin jälkeen haukkasin banaanin ja recovery -juoman. Nyt kotiin päästyä paistoin kevyt jauhelihaa, jonka popsin tomaatin ja raejuuston kera. Kaksi siivua leipää, kevyt tuorejuustolla ja tomaattia. Illalla menis vielä turkkilaista jugua ja marjoja, sekä muutama porkkana ja omppo.
Nyt kuppi kahvia ja koiran kanssa ulos.
Nyt kuppi kahvia ja koiran kanssa ulos.
Ei huolta
Yöllinen punnitus ei tainnut olla ihan viisasta. Punnitsin itseni aamulla ja tasan -1kg on pudonnut, virallinen punnituspäivä on tiistai. Tämä suunta näyttää jo huomattavasti paremmalta, mutta jo järjelläkin ajateltuna ei ole huolta, vaikka en vaa`alla olisi käynytkään. Olen syönyt koko viikon todella järkevästi ja terveellisesti. Herkkujen perään en juurikaan ole koskaan ollut ja nyt herkuksi on riittänyt Turkkilainen jugurtti - hedelmillä tai marjoilla höystettynä.
Juusto, leipä ja pasta - siinä kilojeni salaisuus. Juuston olen jättänyt toistaiseksi kokonaan ja siirtynyt kalkkunaleikkeisiin. Leivältä olen jättänyt rasvan ja korvannut sen kevyt tuorejuustolla. Töissä en syö pastaa, riisiä enkä perunaa. Lämpimäksi ruuaksi valitsen aina kalaa, jos on tarjolla ja viereen paljon salaattia. Yllättävää kyllä, mutta en ole kaivannut tuota kolmikkoa ollenkaan. Jaksan ja voin paremmin. Hyvästi hiilariähky. Kiitos ja näkemiiin, nyt salille.
Aurinkoista ja reipasta sunnuntaita!
"aamupala":
kaurapuuro mustikkakeitolla
bularian jugurtti
2 dl maitoa
2 kuppia kahvia
Juusto, leipä ja pasta - siinä kilojeni salaisuus. Juuston olen jättänyt toistaiseksi kokonaan ja siirtynyt kalkkunaleikkeisiin. Leivältä olen jättänyt rasvan ja korvannut sen kevyt tuorejuustolla. Töissä en syö pastaa, riisiä enkä perunaa. Lämpimäksi ruuaksi valitsen aina kalaa, jos on tarjolla ja viereen paljon salaattia. Yllättävää kyllä, mutta en ole kaivannut tuota kolmikkoa ollenkaan. Jaksan ja voin paremmin. Hyvästi hiilariähky. Kiitos ja näkemiiin, nyt salille.
Aurinkoista ja reipasta sunnuntaita!
"aamupala":
kaurapuuro mustikkakeitolla
bularian jugurtti
2 dl maitoa
2 kuppia kahvia
Alkusanat
Elämäntapojen on muututtava. Vuodessa painoa on kertynyt lisää entisen massan päälle reilusti. Mitkään viimekesän vaatteet eivät mahtuneet päälle. Kaikki nätit hameet jysähtivät takapuolen alapuolelle, eikä hyvällä tahdollakaan nousseet siitä senttiäkään ylöspäin. APUA! Nyt on tehtävä jotain ja käännettävä kelkka totaalisesti.
Ikää minulle on kertynyt sopivat 35v ja haluan hyvän fiiliksen ja jaksaa paremmin. Ulkonäköpaineita ei ole, niin kliseiseltä kuin kuulostaakin. Kevyempi olo ja terveyden säilyttäminen ovat nyt asialistan ykkösinä.
Olen jo jonkin aikaa jojoillut painoni kanssa, yhteensä ylimääräistä läskiä on kertynyt 25kg. Karmivaa. Elämäni ei ole ollut mikään helpoin mahdollinen viimevuosina ja todettava on, että itseni kyllä unohtanut täysin. Heräsin jokin aika sitten todellisuuteen ja totesin, että nyt on monen asian muututtava ja tämä suunta ei voi jatkua. Nyt tärkeimmäksi on muodostunut minä itse. Oma hyvinvointini takaa myös läheisteni hyvinvoinnin. Olen ollut vetämätön, laiska tarttumaan mihinkään mitä ei ole aivan pakko tehdä ja hieman myös alavireinen muutenkin. Normaali minäni ei ole sellainen ja haluan itseni takaisin.
Kaikki alkaa tarkistuksesta jääkaappiin ja liikuntatottumuksiin. Ei hyvältä näytä, ihmetyksekseni motivaatio alkaa kasvaa. Motivaatio kasvoi niihiin mittoihin, että nyt elämäntapojen on muututtava ja tavoitteena on päästä normaalipainoon aikatavoittella X. Aikatavoite määrittynee myöhemmin, vielä en ole asiaa ajatellut. Välitavoitteeni on kuitenkin -10kg 2011 kesäkuuksi. Tavoitteeseen pyrin lisäämällä liikuntaa (tämän viikon saldo on 2xbodypump ja 1xcombat) pääsääntöisesti ohjattua liikuntaa, mutta myös kävelyä, kuntosalia ja mahdollisesti hiihtoa talvella. Ensimmäinen pumppini oli tämän viikon tiistaina, josta lihakset tulivat niin kipeiksi, että en istumaan päässyt ilman käsien tukea.. tosin ongelmallista sekin oli, koska käsien lihaksillakaan en meinannut tukea pystyä antamaan kun nekin olivat niin vietävän kipeät. Pari päivää oli palauttelu aikaa ja tortaina koitti combat.... huhhuh mitä menoa! Olin aivan märkä, lähes niin märkä kuin olisin suihkusta tullut vaatteet niskassa. Kunto näyttää olevan siis vallan loistava! Toisaalta, näin pohjalle kun on menty, ei suunta voi olla kuin ylöspäin ja olo on aivan mahtava! Tosin, liekö näin "rajun" aloituksen myötä se, että paino näytti nousseen 1kg, vaikka viikon katsonut tarkkaan syömisiäni ja liikuttua on tullut ja huomenna kutsuu pumppi jälleen. Täytynee jättää vaa`an toljottaminen vähemmälle, ainakin näin aluksi.
Liityin kiloklubiin, se tuntuu olevan vallan oivallinen foorumi.
Eikä siinä vielä kaikki, tähän samaan syssyyn kun kerran puhutaan elämäntavoista ja niiden muuttamisesta olen päättänyt aloittaa myös savuttomuuden 16.8.2010. Lopettamiseen liittyviä vuodatuksia myös odotettavissa. Olen tullut tieni päähän myös siinä asiassa, ja hyvä niin. Odotan innolla uutta kevyempää ja savutonta elämääni. Savuttomuuden kautta toivottavasti henki kulkee paremmin aerobisissa lajeissa ja tietenkin se, että tuoksun paremmalta. Muista positiivisista asioista puhumattakaan.
Ikää minulle on kertynyt sopivat 35v ja haluan hyvän fiiliksen ja jaksaa paremmin. Ulkonäköpaineita ei ole, niin kliseiseltä kuin kuulostaakin. Kevyempi olo ja terveyden säilyttäminen ovat nyt asialistan ykkösinä.
Olen jo jonkin aikaa jojoillut painoni kanssa, yhteensä ylimääräistä läskiä on kertynyt 25kg. Karmivaa. Elämäni ei ole ollut mikään helpoin mahdollinen viimevuosina ja todettava on, että itseni kyllä unohtanut täysin. Heräsin jokin aika sitten todellisuuteen ja totesin, että nyt on monen asian muututtava ja tämä suunta ei voi jatkua. Nyt tärkeimmäksi on muodostunut minä itse. Oma hyvinvointini takaa myös läheisteni hyvinvoinnin. Olen ollut vetämätön, laiska tarttumaan mihinkään mitä ei ole aivan pakko tehdä ja hieman myös alavireinen muutenkin. Normaali minäni ei ole sellainen ja haluan itseni takaisin.
Kaikki alkaa tarkistuksesta jääkaappiin ja liikuntatottumuksiin. Ei hyvältä näytä, ihmetyksekseni motivaatio alkaa kasvaa. Motivaatio kasvoi niihiin mittoihin, että nyt elämäntapojen on muututtava ja tavoitteena on päästä normaalipainoon aikatavoittella X. Aikatavoite määrittynee myöhemmin, vielä en ole asiaa ajatellut. Välitavoitteeni on kuitenkin -10kg 2011 kesäkuuksi. Tavoitteeseen pyrin lisäämällä liikuntaa (tämän viikon saldo on 2xbodypump ja 1xcombat) pääsääntöisesti ohjattua liikuntaa, mutta myös kävelyä, kuntosalia ja mahdollisesti hiihtoa talvella. Ensimmäinen pumppini oli tämän viikon tiistaina, josta lihakset tulivat niin kipeiksi, että en istumaan päässyt ilman käsien tukea.. tosin ongelmallista sekin oli, koska käsien lihaksillakaan en meinannut tukea pystyä antamaan kun nekin olivat niin vietävän kipeät. Pari päivää oli palauttelu aikaa ja tortaina koitti combat.... huhhuh mitä menoa! Olin aivan märkä, lähes niin märkä kuin olisin suihkusta tullut vaatteet niskassa. Kunto näyttää olevan siis vallan loistava! Toisaalta, näin pohjalle kun on menty, ei suunta voi olla kuin ylöspäin ja olo on aivan mahtava! Tosin, liekö näin "rajun" aloituksen myötä se, että paino näytti nousseen 1kg, vaikka viikon katsonut tarkkaan syömisiäni ja liikuttua on tullut ja huomenna kutsuu pumppi jälleen. Täytynee jättää vaa`an toljottaminen vähemmälle, ainakin näin aluksi.
Liityin kiloklubiin, se tuntuu olevan vallan oivallinen foorumi.
Eikä siinä vielä kaikki, tähän samaan syssyyn kun kerran puhutaan elämäntavoista ja niiden muuttamisesta olen päättänyt aloittaa myös savuttomuuden 16.8.2010. Lopettamiseen liittyviä vuodatuksia myös odotettavissa. Olen tullut tieni päähän myös siinä asiassa, ja hyvä niin. Odotan innolla uutta kevyempää ja savutonta elämääni. Savuttomuuden kautta toivottavasti henki kulkee paremmin aerobisissa lajeissa ja tietenkin se, että tuoksun paremmalta. Muista positiivisista asioista puhumattakaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)