Kylläpä aika on rientänyt! Tässä ajassa vosi kuvitella, että minulla olisi paljon hyviä uutisia kerrottavana, ainakin mitä painon pudottamiseen tulee, vaan eipä ole. Pimeys, kylmyys ja vetämättömyys sai leukani mässyttämään käsieni tarjoamia herkkuja, aivojen ilmeisesti rekisteröimättä käsien tihutöitä. Jouluna heräsin kauheaan todellisuuteen paisuneista mitoistani.. olin tosi pitkään kipeänä ja salit jäi viikoiksi tauolle ja vielä päälle viikoiksi, kun en vaan kertakaikkiaan saanut revittyä itseäni liikkeelle. "Masennuin" sairastumisen jälkeen ensimmäiseen pumppiin, tai lähinnä miltä se tuntui. Tuntui, että olen lähtöviivalla. Kaikki siihen asti saavutettu työ tuntui valuvan hukkaan, miten niin jouduin puolittamaan painoni, miten niin en meinannut jaksaa mitään sarjaa kunnolla loppuun, miten niin hapotin jo ensimmäisen vartin jälkeen. Taidan olla äärilaitojen ihminen, joko tehdään täysillä tai ei tehdä ollenkaan.. homma meni siis kirjaimellisesti LÄSKIKSI - ei tehty sitten ollenkaan. Mutta kuten sanoin, periksi en anna ja aamulla on ensimmäinen punnitus sitten viimepostauksen, eli siitä taitaa olla jokunen kuukausi aikaa. Mielenkiinnolla odotan.
Sen verran kuitenkin liikuntasuorituksista, että hankin sukset ja jopa 5 kertaa niitä ulkoiluttanutkin kahden viikon aikana. Hyvä minä!
Moi!
VastaaPoistaKiva huomata, että olet tullut "takaisin" :) Tsemppiä ja voimia kovasti. Aina on hyvä päivä tehdä muutoksia ja aloittaa jotain uutta. Menneeseen ei kannata jäädä junnaamaan. Tänään on hyvä päivä todentaa tilanne, voimavarat ja tehdä suunnitelma :)