Heräsin melko myöhään, ja nyt tulee jo kiire. Sähkömies on tulossa tunnin päästä laittelemaan vinksallaan olevat sähköasiat kuntoon. Sitä ennen pitäisi ehtiä kipaisemaan kaupassa ja hakea ainakin kahvia ja jotakin tarjottavaa (ystävälleni ja sähkärille, mutta itseni jätän laskuista). Tänään aloitin tai lopetin ehkä kolmannen kerran elämässäni tupakan polton. Nyt tuntuu olevan palikat hyvin kasassa sen asian suhteen ja odotan innolla minkälaisia vaikutuksia lopettamisella on liikunnan suhteen. Jei.. olen innoissani.
Liikunta: hiihtolenkki luvassa ehtoolla
Punnitus: lähtötilanteessa (ne eiliset siivet, siivet ja pari olutta :P) mutta en stressaa, sanoin eilen lopettavani myös kaikenlaisen tissuttelun, eilinen oli jäähyväiset kaikelle vanhalle ja nyt pienin askelin kohti uusia terveellisempiä seikkailuja.
Nautitaan elämästä!
Tsemppiä kessujen kanssa! Isot pojat ovat kertoneet, että heroiinista on helpompi päästä irti kuin nikotiinista, joten melkoista voimaa siinä tarvitaan. Olen hengessä mukana :)
VastaaPoistaKiitos tosi paljon tsemppauksesta! :) Tämä ex-nikotinisti on savutellut jo ihan liian monta vuotta. Kyllä, vaikea myöntää edes itselleen, että kuinka monta vuotta sitä on ollut riippuvainen, tai pahan tavan orja. Uudet ihmiset joita tapaan ovat yllättyneet siitä, että poltan. En kuulemma näytä yhtään sellaiselta ihmiseltä, joka polttaa, eikä ihostakaan kuulemma ole ollut paha tapa näkyvissä (vielä). :) Mutta tiedän, että nyt tai ei koskaan tupakoinnin on loputtava! Terveyden vuoksi ennen kaikkea. Nyt on hyvä hetki aloittaa savuttoman elämän maistelu :)
VastaaPoistaOlen kuullut ja lukenut samasta asiasta, että nikotiinista on sangen vaikea päästä irti ja lopullisesti voi kuvitella olevansa "kuivilla" oltuaan kaksi vuotta ilman tupakan tupakkaa (tiedän tosin muutaman ihmisen, jotka ovat alkaneet polttamaan oltuaan kaksi vuotta savuttomia, käsittämätöntä, mutta totta). Nykyään onneksi sosiaalinen paine on sen suuntainen, että on moukkamaista polttaa, ja niinhän se onkin. Typerää myrkyttää itseään. Ystäväni kanssa keskustelin tänään savuttomuudestani kahvikupin äärellä (hänen miehensä laitellessa kotini sähköhommeleita kuntoon) ja hän totesi, että:"sussa on nainen niin paljon selkärankaa ja munaa, että onnistut varmasti kun löydät vaan sen oikeen vaihteen päälle". Tottahan se on, ajatuksen voima on uskomaton. Asiaansa täytyy sitoutua ja luottaa itseensä, loput hoidetaan selkärangalla ja ties millä, mutta röökiä en enää vedä. Ugh.
:)