Think Pink!

Eilen oli aivan huippu fiilis ja huippu päivä muutenkin, vaikka en tehnyt mitään erityistä. Kirsikkana kermakakun päällä oli ystäväni, joka tuli ehtoolla kylään. Nautin edelleen eilisestä fiiliksestä ja siitä kuinka ihania possunpunaiset ajatukset voivat ollakaan. Päätin jatkaa Think Pink -linjalla tänäänkin. Totesin eilen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa, vaikka kuinka raastavassa elämäntilanteessa eläisin. On asioita joihin en voi vaikuttaa, mutta elämäntilanteen raastavuus on tehnyt sen, että ajatuksiini on luikerrellut välillä mörköjä. Tankkaan itselleni, että ajatukset ovat vain ajatuksia ja minulla on kaksi vaihtoehtoa joko lähteä mörön matkaan synkistelemään tai laittaa vaaleanpunaiset kakkulat päälle ja ajatella kivoja asioita. Faktat eivät kummallakaan tavalla katoa elämästäni mihinkään, mutta omaan olooni ja mielialaani voin ja pyrin vaikuttamaan.

Nyt lähdettävä valmistautumaan, että en myöhästy ystävän kanssa sovituista treffeistä. Tänään iltapäivästä on myös kynsihuolto, josko Think Pink -kampanjan kunniaksi koristeluttaisi kyntensä teemavärillä.

Think Pink! <3

ps. olo sangen turpea ja vaaka näyttää sen mukaisesti.

Punnitus: +300g

Liikunta: -

Latua!

Suksieni voitelut eivät ole nollakeleille. Harmittaa ihan kypällä, että en pääse tänään hiihtämään. Sääennusteen mukaan huomenna ei ole myöskään ladulle menemistä, mutta keskiviikko on toivoa täynnä. Mikäli ennuste pitää paikkansa, voisin tehdä normilenkkini kahteen kertaan. Jippii, sitä ihmettä odotellessa.

Ystäväni totesi huvittuneena kun oli lukenut halvoista tai jopa ilmaisista liikuntaharrastuksista. Otetaan nyt esimerkiksi hiihto. Ostin sukset (+oheis härpäkkeet) ja villinä visionäärinä lasketteluunkin käyvän Peakin asun. Loppulasku oli melko mahtava, vaikka aletuotteita olikin. Hiihtoa kehuttiin ilmaiseksi harrastukseksi, mutta kyllä siihen pitää alkuunsa useampi saturainen uhrata ennen kuin ladulle pääsee. Mikäli mielii lajista harrastuksen kannattaa välineisiin satsata hieman enemmän. En sinänsä pidä vääränä ostoksena Peakin asua, mutta se päällä sivakoidessa tulee hiki! Nyt ymmärrän miksi hiihtoa varten on omat hyvin kevyet kuoriasunsa. Alle tekninen alusasu, sitten fleece ja kuoriasu. Kaupassa kuoriasuja hiplatessani mietin ainoastaan pakkaskelejä ja sitä kuinka jäätyisin pystyyn ko. asussa, koska olen muutenkin melkoinen vilukissa. Lisäksi ajattelin, että haluan lähteä myös laskettelemaan ja minulla ei ole siihen sopivaa varustusta valmiina - sain älynväläyksen, että ostan yhden asun, joka mielestäni sopii molempiin lajeihin. Voi, olen lähestulkoon nero! Miksi muka talviliikuntaa varten tarvitsee olla kaksi eri asua, yhdellä pärjää kyllä! Urheiluliikkeet ovat vain keksineet tavan rahastaa kuluttajia, niinpä niin, näinhän se menee. Hahhaa, totuus paljastui ensimmäisten kilometrien jälkeen, että ei se taida sittenkään olla rahastusta, ainoastaan järkevää, että joka laji vaatii omat asunsa. Se siitä neroudesta. Eihän sitä pullaakaan pakoputkella leivota.

Palatakseni kiertoteiltä kuoriasuun, joka olisi siis sangen järkevä asuvalinta, mutta ehei, tämä neiti sivakoi ponnari märkänä tönkössä lasketteluasussaan. Ja koska olen nainen, ostin tietenkin laihtumista silmällä pitäen todella naftin asun, joka tekee menosta vielä asteen haastavampaa. Järkevää, eikö totta? Sitä minäkin. ;)


Punnitus: Ei muutosta eiliseen. +-0

Pahempi toistaan

Käytän monissa asioissa maalaisjärkeä, mutta nykyään ei voi välttyä silmille hyppivistä tutkimuksista, joita lehdet, netti ja uutiset pursuavat. Yleensä sivuutan moiset löpinät ja mietin asioita järjellä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein tänään valinnan punaisen lihan ja kanan välillä kaupassa. Aamulehdessä julkaistiin tänään artikkeli, joka pohjautui uuteen ruotsalaistutkimukseen runsaasti punaista lihaa syövien naisten kohonneesta riskistä saada aivoveritulppa. Artikkelissa todetaan, että mikäli syö vähintään 102 grammaa punaista lihaa päivässä riski sairastua aivohalvaukseen on 42 prosenttia suurempi kuin niiden naisten, joiden päivittäinen liha-annos jää alle 25 gramman.

Olin suunnitellut tekeväni tänään hyvän paistin kera kasvisten. Uskomatonta, mutta totta. Artikkelin pelästyttämänä menin ja ostin kanaa! Meninkö liian halpaan? Sen verran olen seurannut kaiken maailman uhkakuvien kylvämistä kansaan, mutta olen aina suhtautunut niihin järkevästi, kohtuus kaikessa, mutta 102 grammaa.. eihän siitä tule kuin vihaiseksi.

Viikko sitten viisastutin itseäni Aspartaamin vaaroista (http://www.aitoterveys.fi/ "sana on vapaa" osiosta löytyy), siinäpä vasta myrkkyjen myrkky, mutta siitä ei tässä postauksessa sen enempää. Mitä tässä maailmassa voi enää laittaa kitusiinsa - miettii hän. Jos ei oikeasti sairastu, niin vähintään tulee luulosairaaksi.

Carpe diem

Olihan se tiedossa

Tänään punnitsin itseni ja täytyy todeta, että -1,8kg on edelleen poissa, jos lähtötilannetta katsoo. Tähän kohtaan tekisi mieleni sanoa muutama voimasana, mutta päädyin sadattelemaan vain mielessäni. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, tosin olihan se tiedossa, että en minä ainakaan laihtunut ole.
Nyt merkitsen painon muistiin ja lähdetään nollasta liikkeelle. Ei mene puurot ja vellit sekaisin.

Hukassa

Kylläpä aika on rientänyt! Tässä ajassa vosi kuvitella, että minulla olisi paljon hyviä uutisia kerrottavana, ainakin mitä painon pudottamiseen tulee, vaan eipä ole. Pimeys, kylmyys ja vetämättömyys sai leukani mässyttämään käsieni tarjoamia herkkuja, aivojen ilmeisesti rekisteröimättä käsien tihutöitä. Jouluna heräsin kauheaan todellisuuteen paisuneista mitoistani.. olin tosi pitkään kipeänä ja salit jäi viikoiksi tauolle ja vielä päälle viikoiksi, kun en vaan kertakaikkiaan saanut revittyä itseäni liikkeelle. "Masennuin" sairastumisen jälkeen ensimmäiseen pumppiin, tai lähinnä miltä se tuntui. Tuntui, että olen lähtöviivalla. Kaikki siihen asti saavutettu työ tuntui valuvan hukkaan, miten niin jouduin puolittamaan painoni, miten niin en meinannut jaksaa mitään sarjaa kunnolla loppuun, miten niin hapotin jo ensimmäisen vartin jälkeen. Taidan olla äärilaitojen ihminen, joko tehdään täysillä tai ei tehdä ollenkaan.. homma meni siis kirjaimellisesti LÄSKIKSI - ei tehty sitten ollenkaan. Mutta kuten sanoin, periksi en anna ja aamulla on ensimmäinen punnitus sitten viimepostauksen, eli siitä taitaa olla jokunen kuukausi aikaa. Mielenkiinnolla odotan.

Sen verran kuitenkin liikuntasuorituksista, että hankin sukset ja jopa 5 kertaa niitä ulkoiluttanutkin kahden viikon aikana. Hyvä minä!

Hävinnyt kuin ryyni saharaan

Mittaa ei laajoista etsinnöistä ja etsintäpartioista huolimatta löytynyt. Kadonnut mikä kadonnut... käsittämätöntä, mutta totta. Ei siis mittausta tänään(kään).

Minulle on iskenyt asuntokuume, haaveilen ok-talosta. Tosin yhden ihmisen (ainakaan minun) tuloilla ei kovin prameaa irtoa, mutta näyttäisi sieltä markkinoilta jotain irtoavan näilläkin tuloilla. Jätän asian kuitenkin hautumaan, koska 2010 osto ei ole vielä ajankohtaista eikä mahdollistakaan, muut asiat työllistävät tätä emäntää sen verran reilusti. Isoja projekteja tänä vuonna saanut päätökseen ja yksi odottaa vielä nuijan heilautusta, sitten ne olisi siinä. Vuodelle 2011 minulla ei mitään ihmeellisiä isoja projekteja olekaan, joten sinne saattaisi se talohankinta mahtua, tai ainakin voisi alkaa kartoittamaan tarjontaa. Lisätila, takka, grillikota, oma rauha ja sauna houkuttelevat pysymään tämän haaveen perässä.

-4,2kg

Jihuu,  Elämäntapamuutoksen aloitin 15.8 ja tänä aikana on pudonnut -4,2kg. Pyrin käymään vaa`alla kerran viikossa, mutta myöntää täytyy, että muutama viikko on jäänyt välistä ja muutamat herkuttelukerratkin mahtuu tähän aikaan, mutta koskaan ei ole kuitenkaan lähtenyt mopo käsistä, hyvä mie! Mutta se MITTA! Tänään käännän joka paikan, että löydän sen! Ugh. Eli tänään saattaa olla luvassa myös karistetuista senteistä postausta, katsotaan.

Tämä päivä menee ihan kotosalla, eli ei jumppia tänään. Koiran kanssa tosin lähden kohta tuonne kauniiseen auringonpaisteeseen, ei taas voi tietää kauan sitäkin riemua kestää, koska tuuli näyttää kuljettavan pilviä melkoista vauhtia. Eilen oli vähän sama hommeli, aamulla aurinko paistoi todella kauniisti, mutta sitten kun laitoin nokkani ulos alkoi satamaan ja nyt ei puhuta mistään tihuttelusta.

Tänään siis siivotaan hyvällä fiiliksellä ja iltapäivästä voidaan nauttia tuloksista. Pidän siisteydestä, mutta en ole erityisen neuroottinen sen suhteen. Toki olen kauan jo huomannut, että epäjärjestys vaikuttaa "masentavasti" mielialaani, en vain voi sietää, että tavarat ovat hujan hajan, tai tiskit tiskaamatta. Sanotaan näin, että olen perussiisteyden suhteen neuroottinen, mutta jokaisen kipon ja purnukan ei tarvitse olla tiptop ojennuksessa, siihen opin hiljalleen sen jälkeen kun perillisiä alkoi ilmaantua. Aikanaan ollessani nuorimmasta mammalomalla saatoin imuroida 3 kertaa päivässä ja tiskata vähintään yhtä monta, muusta rätin kanssa heilumisesta puhumattakaan. Silloin saadessani ystäviltäni outoja katseita mietin, että nyt täytyy varmaan vähän höllätä. Ystäväni ovat nykyään sen nähneetkin, että olen höllännyt - ja paljon. Olen aina ollut hyvin energinen, joten tuo kotona vietetty aika oli varmaan vaan ylimääräisen energian hukuttamista johonkin. Ja tehdään tiettäväksi myös se, että vaikka tein jonkin asian monta kertaa päivässä, se ei tarkoita sitä, että olisin käyttänyt siihen tuntitolkulla kuitenkaan aikaa. Jotenkin oli kiva tehdä nopeasti, vaikka useammin joku juttu kuin tosiaan uhrata koko päivä siivoomiseen. Heh, mua naurattaa itseänikin tästä siivouksesta söpertäminen ja perusteleminen, joten nyt lähden söpertämään koiran kanssa pihalle kun aurinkokin sopivasti lakkasi paistamasta!

Aivan mahtavaa perjantaita kaikille! Olette täysiä kymppejä!