tiistai 17. elokuuta 2010

Punnitus

Aamulla muistin kuin muistinkin punnituksen -600g oli tulos. Miinusta, jes! Poikkeuksellinen 5.30 herätysaikani muuttui ei niin poikkeukselliseksi. Heräsin vasta joskus lähempänä 6.30. Inhoan kiireisiä aamuja, fiilis oli heräämisen jälkeen kuitenkin hyvä ja reippain mielin pakkasin salikassin ja lähdin töihin. Työpäivä meni siivillä ja livahdin vähän aiemmin, piti käydä harjoittamassa turhamaisuutta, joten töistä kynsihuoltoon ja sieltä pumppiin. Sunnuntain treenistä kertoi arat lihakset, toisaalta tosi mahtava tunne, tietää, että homma on mennyt perille. Kyllä tuosta liikunnasta vaan tykkää niin fysiikka kuin psyyke!

Eksyin tänään blogiin, joka aiheutti kivaa kutkutusta mielessäni. Blogia lukiessani huomasin, että joku on ollut joskus ruumiinrakenteeltaan ja massaltaan samoissa mitoissa kuin minä nyt. Oli kuin peilikuvaani olisin katsellut. Lukiessani pidemmälle olin aivan äimistynyt ja samalla todella iloinen tämän ihmisen puolesta. Liikunnalla ja ruokavaliolla voi todellakin saada karistettua kaiken sen massan mitä on kantanut, ja lisäksi vielä saada työn tuloksena kiinteä vartalo, mitä ihmettä?! Minulla on sisälläni ollut sellainen usko, että vaikka mitä tekisi, niin kropastani ei ikinä tule kiinteää, vähintään kaksi lasta kantanut vatsanseutuni jää lerpattamaan löysää nahkaa. Olen jo miettinyt, että kuinka paljon mahtaa maksaa vatsanahan kiristysleikkaukset? Koska aikomukseni ei ole alkaa käyttää pudotettujen kilojen jälkeen tukihousuja sen takia, että kuroisin vatsanahkaani inhimillisemmän näköiseksi, poruhan siinä pääsisi! Näin pitkälle ei kuitenkaan tarvine mennä, toivottavasti. Toisaalta, jokainen keho on erilainen, ja tapoja laihtua on varmasti yhtä monta kuin on tapaa lihoakin.

Olen vasta elämänmuutokseni edessä ja mieltäni kutkuttaa tämä kaikki. En osaa sanoin kuvailla miltä tämä tuntuu, kaikki asiat vaan kiehtovat suunnattomasti niin ravinnosta, terveydestä, hyvinvoinnista (henkinen, psyykkinen) kuin liikunnasta on saatava tietoa. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jossa jokainen osa-alue vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Olen pysähtynyt kuuntelemaan itseäni ja tiedostanut singnaalit mitä kehoni minulle viestittää - fyysisessä hyvinvoinnissani on paljon parannettavaa. Tilasin muutama viikko sitten kirjan, joka liikkuu hyvinvoinnin, liikunnan ja ravinnon ympärillä, kirjaa markkinoitiin ajatusten herättäjänä. Odotan kirjaa suurella mielenkiinnolla ja tulen raportoimaan sisällöstä tarkemmin kirjan saatuani.

Näistä asioista minun tarvitsee saada ehdottomasti lisää tietoa: Ravinto, ravinnon merkitys liikkujalle, sekä liikunnan monipuolisuus ja vaihtelevuus kun on asettanut X -tavoitteen. Aloittelija kun olen, on aloitettava perusteista, ettei tule mentyä persus edellä puuhun ja näillä mitoilla se on melko haastavaa.

Siis mitä, kello on jo noin kamalasti! Menin pumpista suoraan ostaan koiralle evästä, tulin kotiin ja söin ja nyt olen tässä. Ei helkkari, koira vietävä ja suihkussa käytävä ja ja.

Huomenna liikunnasta välipäivä, treffaan kaverini kahvikupin ääressä töiden jälkeen, oikein kihelmöi ajatus, että huomaako hän minun hoikistunutta ulkomuotoani. Hieman tuntuu olevan väsynyttä huumoria, joten Hyvää yötä! ;)

3 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea näitä samoja ajatuksia, joiden kanssa itsekin olen surffaillut. Niin paljon uutta, niin paljon kaikkea ja psyyke huutaa lisää, vaikka edellistäkään informaatiota ei ole sulatettu. Se on ihanaa, kerrassaan loistavaa huomata, että elämässä on muutakin kuin sohva sipsit :)

    Mitä tulee tuohon vatsanahan kiristykseen, niin itsekin olin jo ottamassa pankkilainaa sitä varten, että saisin vatsani pieneksi :D Ei se pieni ole vieläkään eikä tule koskaan olemaankaan. Ei ole paluuta litteään vatsaan kahden lapsen ja sektioarpien jälkeen :)

    Ihan hirmuisesti tsemppiä ja energiaa elämänmuutokseesi!

    VastaaPoista
  2. Naina, totta tosiaan, elämässä on muutakin - paljon muutakin. Mitä enemmän sohvailee sitä enemmän sen pohjalle hautautuu ja on vaikea saada itseään liikkeelle. Niin uskomattoman upeaa on huomata, että miten paljon liikunnasta saa uutta energiaa! NAUTIN! :) Ja kyllä se kirurginveitsi saa jäädä, yritän muilla konsteilla saada nahan pysyyn muutoksessa mukana. :) pömppiskin kävis loistavasti, kunhan se olis kiinteä :)

    Nnetta, kiitos tsempistä! Jätin postauksesta ihmettelyni, että NÄINKÖ VÄHÄN :) ja meinasin alkaa selittelemään, että kun menkkojenkin piti alkaa punnituspäivänä jne. Realismi nosti kuitenkin päätään ja päätin jättää vuodatuksen vähemmälle, ja olla vaan tyytyväinen siihen, että eipä tullu ainakaan plussaa

    VastaaPoista