Tosi hyvä draivi

Upea keli, tosi lämmin ja aurinkoinen iltapäivä! Mahtavasti alkaa siis viikonloppu.

Perunaton, riisitön ja pastaton elämä on alkanut vaikuttamaan, mulla on tosi hyvä olo kropassa. Ruisleipää olen muutaman siivun syönyt tai pari näkkäriä päivässä, mutta valkoista vehnää elimistöni ei ole saanut ja hyvä niin. Makean perään en ole koskaan ollut, onneksi. Ei tee siis tiukkaa kiertää karkki- ja herkkuhyllyjä kaukaa, mun herkkuhyllyni on yleensä ollut leipä- ja juusto-osastolla, mutta vierottunut siitäkin jopa kohtalaisesti. Hyvä minä!

Kauhee polte ois päästä pumppiin... aargh, miten kestän sunnuntaihin. Tänään on pakko tehdä tunnin lenksu koiruuden kanssa, mikäli tuo karvapallero vaan jaksaa lähteä kaveriksi. Katsotaan onko lenkistä tähän poltteeseen yhtään apua. Ja tiedoksi, että mulla on sellainen suhteellisen lyhytjalkainen koiruus (westie), jonka kanssa ei saa edes pulssia kohoamaan "Lenkillä", mut hyvänä päivänä tulee kyllä ihan kivasti PERÄSSÄ :) Olisi ihana saada tuolle meidän koiruudelle kaveri, joku vähän aktiivisempi, mutta sitten voisi koitua ongelmaksi se, että toinen pinkoisi ja toinen laahaisi perässä. Tosin varmasti nämä helteetkin ovat vaikuttaneet siihen, ettei koirankaan tassu oikein jaksa nousta, enkä helteillä ole kyllä tämän karvaisen kaverini kanssa edes haaveillut sen ihmeellisemmistä lenkeistä.

Miten saan ängettyä tähän sekavaan postaukseen vielä vuodatusta suonikohjuista. Odotan oikein syksyä, että saan mentyä ostamaan itselleni tukisukat tms. Ensimmäisen "suonikohjuryppääni" sain poikaani odottaessa polvitaipeeseen ja nyt myöhemmin on myös viitteitä siitä, että muutama muukin olis syntymässä. Mä haluan ennaltaehkäistä noiden suonipaholaisten pullistelut tähän paikkaan ja teen kaikkeni, että niitä ei sikiäisi enempää. Nykyään kun teen istumatyötä ja liikunta ollut lisäksi muutaman vuoden aivan minimissä, niin tietäähän sen miten siinä käy - tervetuloa pökkelöjalat ja suonikohjut! YÖK. Lista elämäntapamuutoksen hyödyistä ja liikunnan terveysvaikutuksista höystettynä ruokavaliolla kasvaa vaan. En tiedä miten yleensä nämä kohjutkin menevät suvussa, mutta esim. äidilläni ei ole kohjun kohjua isästä puhumattakaan. Taidan olla maanantaipainos vaivoineni, tai sitten minut on adoptoitu.

Nyt vartin päikkärit, nam.